Ilmailuliitto tienhaarassa osa 1 - koulutus

Suomen Ilmailuliiton (SIL) oman DTO:n koulutuksen käynnistymistä on odotettu kentillä kuin kuuta nousevaa, valmista vaan ei tule. Hämmennys kouluttajien keskuudessa on suuri, kun teoriakoulutusta ei ole aikaisempien vuosien tapaan ollut tarjolla ja lentokoulutuskausi oli keväällä -24 alkamassa. On toki selvää, ettei Liitolla ole rahaa yhtä useamman organisaation pyörittämiseen ja ihmetystä herättää myös se, miten tällaista koulutuksen keikausta on edes yritetty juuri koulutuskauden kynnyksellä. Ei varmaan ole kenellekään yllätys, että Liittokaan ei ole onnistunut IT-projekteissaan viime aikoina. Pikkulintujen kertomaa on, että Aviatron koulutusalustan käyttöoikeudesta käydyt neuvottelut olivat pitkät ja tuskalliset SIL:n vaadittua sopimukseen aina uusia rönsyjä. Tuntuisi ihan konsulttirahastukselta? Kyseessä on siis käytössä oleva Aviatron-järjestelmä, ei mikään uusi ja testaamaton alusta.

Miten tähän päädyttiin? Lyhyt muistelus tähän alkuun. Kaikkihan lähti siitä, että Suomen Urheiluilmailuopistolla vaihtui v. 2006 henkilöitä, jotka laittoivat Opiston raha-asiat sekaisin muutamassa vuodessa. Laittomuuksiakin oli ja niistä käytiin useammatkin käräjät. Mitään rahoja ei tietenkään saatu takaisin. Opiston johto irtisanottiin. Uusi johto ja hallitus oli kovin vaitonainen tapahtumista. Se kuitenkin tuli selväksi, että Opiston toiminnan valvontaketju oli täydellisesti pettänyt vuosien ajan. Se koski niin opiston omaa hallitusta, Ilmailuliittoa, tilintarkastajaa kuin Opetus- ja kulttuuriministeriötäkin (OKM). Toisin sanoen minkäänlaista valvontaa ei ollut. Todennäköisesti Opiston raha-asioiden hoito tuolloin on sisältänyt myös valtionapurikoksen, joka on painettu villaisella, koska valvonnan puute myös ministeriön taholta olisi käynyt ilmi.

OKM katkaisi – jotain tehdäkseen -- Urheiluilmailuopiston valtionavun ja siirsi vastaavan summan Suomen ilmailuliitolle käytettäväksi Ilmailuliiton (kautta) koulutukseen. Tämä tapahtui n. vuonna 2015. Koska Ilmailuliitolla ei mitään koulutusta ole ollut, on SIL maksanut summan jo vuosien ajan edelleen Urheiluilmailuopistolle. Valitettavasti tämä maksukanavan muutos merkitsi myös sitä, että Suomen Urheiluilmailuopisto poistui ’valtion kirjoilta’ eli budjetista. Ilmailuliitto on koko ajan himoinnut summaa itselleen, eikä suinkaan välttämättä koulutukseen. Summa on vuositasolla ollut ensin 210 000 euron luokkaa, mutta maksuliikenne Urheiluilmailuopiston suuntaan on nyt harventunut. Osa näistä varoista on siis jo jäänyt SIL:n käyttöön.

Ilmailuliitto haluaa lakkauttaa Urheiluilmailuopiston ja perustaa oman koulutusorganisaation. SIL:n tiedotteet koulutuksen selkeytymisestä eivät ole rehellisiä. Toistaiseksi on ollut selvää ainoastaan se, että toimiva koulutusjärjestelmä on ajettu alas ilman uutta korvaavaa. Liiton 5.3.2024 päivätyn tiedotteen mukaan Urheiluilmailuopisto voi järjestää koulutuksia jatkossakin, tosin sillä rajauksella, että Opisto ei järjestä koulutuksia, jotka kilpailevat Ilmailuliiton koulutuksen kanssa. Sama tiedote myös esittää opiston voivan jatkaa muita koulutuksia itsekannattavana. Kenellekään ei liene epäselvää, että moisella kilpailurajoituksella ei minkäänlaista liiketoimintaa ole näköpiirissä? Etenkin kun koko Opiston olemassaolo on kaiken aikaa perustunut valtionapuun henkilöstön, toimitilojen ja yleiskustannusten osalta, kurssitoiminnan suorien kulujen on sitten pitänyt olla itsensä kannattavaa. Tähän on myös päästy, ellei tietoisesti ole sovittu muuta, esimerkiksi yksittäisten tärkeiden koulutusten osalta (muutamiin on myös saatu erillistä valtionapua).

Aikanaan Opiston etäteoriakoulutus pistettiin alulle tarkoituksena tuottaa tasalaatuista ja ajanmukaista koulutusta purjelentoon koko valtakunnan alueella. Sittemmin tarjonta laajeni ultriin ja myöhemmin myös moottorilentoon. Viime aikoina myös helikopteriteoriat tulivat kuuleman mukaan tarjolle. Verkkokursseja on myös päivitetty, mutta Opiston puitteissa päivitykset ovat käytännössä päättyneet sillä sitä varten palkatun henkilön työsopimusta ei pari vuotta sitten enää uusittu.

Koulutuksellisia ajatuksia etäteoriakurssin järjestämisessä oli oppilaiden oman työn lisääminen ja kurssin ajallinen joustavuus oppilaan tarpeiden mukaan. Kumpaakin on nykymaailmassa vaikea järjestää luokkamuotoisilla kursseilla. Opiston tarjoama koulutus on ollut melko hyvää (verkkokoulutuksen rajoitteet huomioiden) ja se on ollut kysyttyä sekä tarjonnut kerhoille apua koulutuksen järjestämisessä. Kerhot ovat saaneet keskittyä lentokoulutukseen.

Tällä erää kerhot ovat pakon edessä perustamassa omia koulutusorganisaatioita ja kukin järjestää teoriat mistä saa tai millä aineistolla itse pystyy ne raapimaan kasaan. Moottorilentopuolella Blue Skies Aviation Oy (BSA) varmaan kiittää, heidän verkkoteoriakoulutuksensa myy hyvin vastedes. Opiston lentokoulutuspisteinä toimivat kerhot ovat alkaneet hyppiä pois sateenvarjokoulutuksesta eikä niitä siitä voi moittia. Kerhojen erilliset koulutusluvat tarkoittavat myös sitä, että viranomainen tarkastelee (ja tarkastaa) kutakin koulutuslupaakin erillisenä.
Opiston lakkauttamiseen on syynä edellä mainittu OKM:n maksama tukisumma, joka halutaan suoraan SIL:n käyttöön, mutta myös vuosien mittaan vaikeat henkilösuhteet Opiston hallinnon ja SIL:n välillä. Kovaa kieltä on käytetty puolin ja toisin.

Opiston tuhoamisesta on kirjoitettu muutama nettijuttu, joiden linkit ovat tässä. Jos jaksaa lukea, niin kannattaa lukea aikajärjestyksessä.

-    Sählärit Suomen Urheiluilmailuopistoa johtamassa (2014)
-    Suomen Urheiluilmailuopisto – ollako vai eikö olla (2021)
-    ILMAILU -lehden opistokirjoittelu – täsmennyksiä (2023)

Ja korostetaan vielä kerran: Suomen Ilmailuliitto ei ole rahoittanut Urheiluilmailuopiston toimintaa vaan se on saanut jo n. kymmenen vuoden ajan OKM:n lisärahoituksen urheilu- ja harrasteilmailun koulutuksen järjestämistä varten. Koska SIL:lla ei ole ollut omaa koulutusta, on tämän lisärahoituksen luonnollinen kohde ollut Urheiluilmailuopisto. Kuten Opetusministeriö on ilmeisesti todellisuudessa tarkoittanutkin.

Ilmailuliitto on ’valmistellut’ omaa koulutustaan (Opiston koulutuksen tilalle) jo muutaman vuoden ajan tiedottaen asiasta hyvinkin varmaan sävyyn. Mitään valmista ei kuitenkaan ole tullut, sillä luvanvarainen (Traficom) koulutus - ja koulutus yleensä - on kokonaan oma toimintamuotonsa, johon Liitolla ei ole ollut valmiuksia. Näiden valmiuksien luominen Urheiluilmailuopistoa vastaavalla tavalla kestää kauan, eikä se millään matematiikalla tule halvemmaksi kuin Opistollakaan. Lisäksi on muutakin koulutusta kuin verkkokoulutus, mutta johtopäätös on, ettei tällainen ’muu’ Liittoa kiinnosta. Opistolla kesti vuosikausia rakentaa toimiva järjestelmä. Kun nyt tilanne on muuttunut, SIL:n tilinpäätös olisi jatkossa hyvä lukea tarkasti. Mitä kuluja on koulutukseen sisällytetty ja onko kuluja peitelty muille kustannuspaikoille? Tämä jää nähtäväksi.

Kerhot ovat jo joutuneet perustamaan omia koulutusorganisaatioitaan. Ainakin organisaation toimiluvan vuosimaksu menee aina, vaikka oppilaita olisi vähemmänkin. Vuosimaksu voi olla aika suuri, jos on useampi koulutusohjelma käytössä. Koulutuksen vaatima byrokratia palaa myös kerhoihin.

Miksi Liitto näin toimii? Taustalla on jo mainittu rahoitusosuus, kostonhimoiset henkilösuhteet sekä tietämättömyys. On outoa ajatella, ettei SIL ole päässyt tällaisten yläpuolelle ja järkevästi ja suunnitelmallisesti analysoinut harraste- ja urheiluilmailun koulutuksen kehittämistä tulevaisuudessa. Vaikka mittakaava on toki pienempi, on Opiston kautta tapahtuvan koulutuksen lakkauttaminen Malmin lentoaseman lakkauttamiseen verrattava asia. Malmin lopettivat isommat toimijat (Finavia ja Helsingin kaupunki) eikä SIL:n rooli ollut asiassa kummoinen vaan Malmin puolustaminen jäi huutosakin varaan. Oman, jo vuosikymmeniä toimineen Urheiluilmailuopiston toiminnan lakkauttaminen ilman uskottavia perusteita on Ilmailuliiton ikioma ’Malmi’.

Jukka Salokannel