Urheiluilmailuopisto - ollako vai eikö olla

Seuraavassa selvitys Suomen Urheiluilmailuopisto Oy:n toiminnan alkuperäisistä perusteista ja tavoitteista sekä lopuksi arviointia ja kysymyksiä nykytilanteesta. Tämä on Suomen Urheiluilmailuopistolta saatu toimeksianto ja olen saanut sille julkaisuluvan. Tämä on myös pala urheilu- ja harrasteilmailun historiaa.

Tämä kuvaukseni koskee erityisesti Opiston alkuvaiheita vuodesta 1981 alkaen ja sen jälkeen osakeyhtiömuotoisena vuodet 1996-2006. Opistohan Näinä mainittuina vuosina olin Opiston palveluksessa. Säätiöaikana Räyskälä-Säätiön toiminnanjohtajana ja sen jälkeen Opistoyhtiössä toimitusjohtaja-rehtorina. Kuvaus koskee lähinnä hallintomallia, ei opiston koulutustoiminnan sisältöä, sillä se pyöri vähintään tyydyttävästi koko ajan.

Olen kirjoittanut Suomen Ilmailuliitto 100-vuotta kirjaan Tarinatiimaa -kertomuksia ilmailijoilta (2019) helppolukuisen kuvauksen siitä, miten Jämin ilmailukoulusta muuntui muutaman vaiheen kautta Suomen Urheiluilmailuopisto Oy. Kuvaus on kirjassa sivuilla 55-57, otsikolla Jämiltä-Räyskälään – Suomen Urheiluilmailuopisto. En toista sitä kirjoitusta tässä, näistä ajoista on reilusti yli 40 vuotta, kuvaus sinänsä kannattaa lukea.

Suomen Urheiluilmailuopisto ei koskaan aloittanut toimintaansa Urheiluilmailuopisto-nimikkeellä Jämillä vaan perinteikkään ”Jämin ilmailukoulun” harjoittaman koulutuksen ajatus siirtyi Räyskälään nimikkeellä Suomen Urheiluilmailuopisto. Suunnilleen samaan aikaan Suomen Ilmailuliitto luopui Jämin Ilmailukeskuksen ylläpidosta ja ylläpitovastuu siirtyi Jämi-Säätiölle, joka toimii edelleen. Kimmokkeena Urheiluilmailuopiston perustamisessa Räyskälän ilmailukeskuksen yhteyteen oli Opetusministeriön työryhmän esitys. Toimittiin esityksen mukaisesti, vaikka tarvittava opistotoimintaan tarkoitettu valtionapu jäikin aluksi liian vähäiseksi muutenkin velkaisen Räyskälä-Säätiön osana.

On tarkennettava, että Jämin Ilmailukoulu Jämillä sekä Suomen Urheiluilmailuopisto ollessaan osa Räyskälä-Säätiötä, eivät olleet omia juridisia organisaatioitaan, vaan näiden kyseisten ilmailukeskusten toiminnan osia.

URHEILUILMAILUOPISTO RÄYSKÄLÄ-SÄÄTIÖSSÄ

Urheiluilmailuopisto aloitti toimintansa Räyskälä-Säätiön osana v. 1978. Allekirjoittanut meni töihin sinne vuoden 1981 helmikuussa. Edeltäjäni oli siis ollut siellä töissä muutaman vuoden. Käytännössä hänellä oli sotilasilmailutausta ja ilmailuharrastuksen rooli oli ollut melko vähäinen. Minulle selvisi, ettei hän ollut sisäistänyt Räyskälä-Säätiön toiminnan ajatusta eikä lainkaan Suomen Urheiluilmailuopiston valtakunnalliseksi tarkoitettua harrasteilmailun koulutusvelvoitetta. Vahdinvaihto hänen kanssaan oli enemmän kuin tahmea.

Suurimmat harrasteilmailun keskukset Suomessa olivat tuolloin nimenomaan purjelentokeskuksia. Niitä, kuten Räyskälääkin, oli johdettu autoritäärisin ottein. Yksi tai korkeintaan muutama ”vahva henkilö” piti langat käsissään pienen ydinporukan avulla. Hyviä tuloksiakin syntyi; paljon lentämistä ja paljon koulutusta. Ydinporukalle tämä asetelma oli mitä mainioin. Mutta mitään demokraattista keskustelukulttuuria tai laajempaa tulevaisuusnäkemystä ei tällaisessa toimintaympäristössä synny.

Urheiluopiston toiminta oli Räyskälässäkin kakkosasemassa. Räyskälä-Säätiön toiminnan painopiste oli selkeästi paikallisen lentotoiminnan järjestämisessä, purjelentokoulutuksessa, lentokaluston, alueiden ja rakennusten kunnossapidossa sekä varsinkin talouden ja velkaisuuden hallinnassa. Taloudellisiin vaikeuksiin olivat johtaneet jo aiemmin pidetyt purjelennon MM-kisat 1976 (suurine investointeineen) sekä harrastajilta perityt liian pienet maksut.

Tässä ympäristössä valtakunnallista urheiluilmailun opistotoimintaa oli vaikea pyörittää niin, että se olisi päässyt sille kuuluvaan rooliin. Eihän se aivan olematonta ollut, mutta ei myöskään mikään systemaattisesti toimiva oppilaitos.  Vuosikellossa välillä enemmän, välillä vähemmän. Muutaman palkatun henkilö arki ohjautui enemmän ilmailukeskukseen kuin Opistoon.

Yhteenvetona:

-    Opistotoiminta toisen organisaation osana ja yhteisellä henkilökunnalla oli tehotonta
-    Räyskälä-Säätiön vaikea taloustilanne rajasi myös Urheiluilmailuopiston toimintaa
-    Opiston saama valtionapu ohjautui ilmailukeskuksen ylläpitoon ja erityisesti henkilöstön palkkoihin, joilla ei suurelta osin suoritettu tarkoitettua urheiluilmailun opistotoimintaa

KYPSYMISVAIHE

Tällä tavoin kuitenkin toimittiin vuodet 1978-1995, eli tietenkin liian pitkään. Opistotoiminta kyllä pyöri, mutta kuten edeltä käy ilmi, ei sitä saatu sellaiseen keskiöön kuin alkuperäinen ajatus oli. Toki saatiin paljon kokemusta kurssitoiminnan järjestelyistä ja organisoinnista, josta oli jatkossakin tietenkin paljon hyötyä. Selväksi kuitenkin tuli, ettei oppilaitoksen toiminta ole mitään puolitehoisesti tai vasemmalla kädellä hoidettavaa. Mukava ilmailuharrastus hienolla lentokentällä ja tarkkuutta vaativa ilmailun koulutustoiminta eivät lyöneet kättä.

Ihan merkityksetöntä ei ollut sekään, että Suomen Ilmailuliiton toimistolta käsin hallinnoitiin edelleen osaa sellaisesta kurssitoiminnasta, jonka kaiken järjen mukaan olisi pitänyt jo 80-luvun kuluessa siirtyä Suomen Urheiluopiston kurssitoiminnaksi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, SIL:n henkilöstö piti näistä tiukasti kiinni, ilmeisesti heidän oma työllistymisensä oli taustalla. Pienimuotoinen henkilöstön yhteiskäyttökokeilukin oli, mutta yleistilanne ei muuttunut. Aiheesta keskusteltiin usein SIL/Opisto yhteispalavereissa, mutta merkittävää muutosta ei syntynyt.

Opisto kuului alueellisten liikuntaopistojen neuvottelukuntaan, joka kokousti säännöllisesti sekä tapasi n. kerran vuodessa Opetusministeriön johtavia virkamiehiä. Tällä tavoin pysyttiin hyvin ajan tasalla ja haisteltiin sitä muutosta mitä urheilun ja liikunnan kentällä mahdollisesti kulloinkin tapahtui. Opiston valtionapu oli harkinnanvaraista (vuosittain OKM:n päätettävää), mutta saimme kuitenkin valtion meno- ja tuloarvioon oman rahoitussumman. Huolestuin silti, että jossain vaiheessa ministeriön toimesta tartuttaisiin siihen, että saatuun toiminta-avustukseen nähden ilmoitetut kurssi- l. opiskelijapäivät olivat aika vaatimattomat. Kuten edeltä käy ilmi, sinne ne avustusrahat Räyskälään upposivat. Oli myöskin mahdollista, että OKM voisi tulkita avustuksensa menevän ilmailun harrastajien suoraan tukemiseen liian alhaisten kurssi- ja muiden palveluhintojen kautta. Tämä ei ole valtion avustustoiminnan tarkoitus ja se tuli OKM:n tapaamisissa yleisellä tasolla selkeästi ilmi. Suoraan ei Urheiluilmailuopistoa kuitenkaan osoitettu sormella.

Allekirjoittanut keskusteli usein Urheiluilmailuopiston toiminnan ja Räyskälä-Säätiön eriyttämisestä SIL:n silloisen toiminnanjohtajan kanssa. Todettiin aina, että aika ja ilmapiiri ei ollut kypsä tällaisen suoran ehdotuksen viemiseen Säätiön hallitukseen, mutta tässä voidaan olla jonkinlaisessa valmiustilassa, mikäli tilanne muuttuu.

Tilanne muuttuikin Räyskälä-Säätiön hallituksen kokouksessa keväällä 1995, jolloin siellä tehtiin ehdotus Räyskälä-Säätiön ja Suomen Urheiluilmailuopiston eriyttämisestä kokonaan itsenäisiksi yksiköiksi. Tähän tartuttiin heti, ja päätettiin aloittaa eriyttämisen valmistelu. Taustalla oli myös karille ajanut strategiatyö, jossa hyvin selkeästi tuli Säätiön ja Opistotoiminnan erilaiset tavoitteet esille, eikä strategiaa koskaan saatu aikaiseksi, vaikka sen eteen todella ponnisteltiin. Tilanne oli siis kypsä puolin ja toisin.

YHTIÖITETTY OPISTO

Urheiluilmailuopiston ja Räyskälä-Säätiön eriyttämisen valmistelu eteni nopeasti. Hanke oli kohtalaisen monivaiheinen ja sovittavia asioita oli myös melkoinen nivaska. Ne kiteytettiin esisopimukseen, joka toteutui lopulta kohtalaisen hyvin. Aikataulu huomioiden, sillä yhtiöitetty Opisto aloitti toimintansa yleishyödyllisenä yhtiönä alkuvuodesta 1996.

Opistolle saatiin selkeät raamit. Sen päätoimipaikka olisi edelleen Räyskälässä, josta vuokrattaisiin tarpeelliset toimistotilat ja muut tilat kurssien tarpeiden mukaan. Samoin lentokalusto, joka tarkoitti lähinnä purjelentokoneita opettajakursseille. Räyskälän osalta palveluita ostettaisiin (tai eri kurssien oppilaat ostivat suoraan) myös kurssitilojen, majoituksen, ruokailun ja muiden ilmailukeskuksen palveluiden osalta. Mitään pakollista sitoutumista Räyskälään ei ollut, vaan nyt voitiin toteuttaa harrasteilmailun jatkokoulutusta kaikkialla Suomessa, mikäli se olisi perusteltua. Ei myöskään oltu enää niin riippuvaisia Räyskälän ilmailukeskuksen vuosikellosta, jossa esimerkiksi ruokalapalveluita ei talvisin ollut. Oli mahdollisuus olla nopealiikkeisempi ja aikatauluista päätettiin itse.

Vuotuista kurssikokonaisuutta voitiin suunnitella huomattavasti aikaisempaa tehokkaammin. Tästä huolimatta pääosa toiminnasta oli kuitenkin edelleen Räyskälässä. Aivan kitkatonta toiminta Säätiön kanssa ei ollut, esimerkiksi tilojen vuokrauksesta, käytöstä ja kustannuksista oli vuosien 1996-2006 välisenä aikana lähes jatkuvat neuvottelut. Pääosin toiminta sujui silti hyvin.

Vähitellen Opiston ”koulutussanomaa” saatiin hajautettua muuallekin Suomeen, eli vietyä kursseja lähemmäksi harrastajia ja keikkaopettajia. Mitään äkkisiirtymää ei kuitenkaan tapahtunut ja oli selvää, että koulutusten vienti muualle voisi aiheuttaa myös uusia lisäkuluja.

Talouden osalta kurssi- ja muu taloussuunnittelu oli pistettävä uusiksi. Kehitettiin kustannuslaskentamalli, jolla voi helposti pyörittää lukuja ja nähdä miten jokin kurssi olisi taloudellisesti järkevä. Mielenkiintoista oli havaita, että jos kurssille budjetoitiin 40 % kate, niin toteutunut oli enimmilläänkin 15 %. Samoin Opiston budjetointi uusittiin ja se pilkottiin kuukausikohtaiseksi, josta saatiin vuosibudjetti. Tähän yhdistettiin kuukausittainen talousseuranta toteutuneen mukaisesti. Jokaisen kurssin talouden toteuma oli aina selvillä. Myös talouden raportointi Opiston hallitukselle oli jatkuvaa. Yllättävää kyllä, tällaiset toimet alkoivat vähitellen näkyä taloudessa myönteisesti. Tehtiin oikeita asioita reaaliajassa. Vuosina 1996-2006 Opiston jokainen vuosi oli ylijäämäinen ensimmäistä toimintavuotta lukuun ottamatta.

Ylijäämän tai voiton tuottaminen ei tietenkään ollut päätarkoitus, mutta huonoihin aikoihin tai isompiin hankintoihin kannatti varautua. Opiston hallitus ei vielä minun aikanani osoittanut kiinnostusta ylijäämän käyttämiseen mihinkään erityiseen kohteeseen. Hyvä taloudellinen tilanne mahdollisti myös joidenkin hyvin tärkeäksi katsottujen kurssien järjestämisen tappiolla. Näin sitten joskus tehtiinkin.

Mielenkiintoista on myös, että Urheiluilmailuopiston strategia ja laatutyö oli jollain tavalla lähes koko ajan esillä. Mitään erityisen merkittävää se ei sisältänyt, mutta kertoo siitä, että näistä asioista oltiin tietoisia ja niitä seurattiin. Opiston koti- ja sijaintipaikkakysymys vilahteli muutamaan otteeseen hallituksen kokouksissa.

Yhteenvetoa Urheiluilmailuopiston osakeyhtiömuotoisesta ajasta Räyskälässä vuoden 2006 loppuun saakka:

-    Opiston talous oli koko ajan hyvässä kunnossa. Voitiin myös selkeästi toteuttaa valtionapupäätösten ehtoja, jossa avustus myönnetään liikuntaopistotoiminnan edellytyksiin. Tämä siis tarkoittaa palkkoja, vuokria, toimistokuluja ja muita sellaisia kustannuksia, joita ei voida helposti jyvittää kurssikohtaisesti. Sen sijaan kurssien normaaleita järjestelykuluja ei avustuksella kompensoida, sillä se tarkoittaisi käytännössä alentuneiden hintojen muodossa kurssilaisten taloudellista tukemista, siis yksilötasolla, ja sitä valtion tuella ei voi tehdä (joitakin poikkeuksia silti tehtiin). Tästä OKM varoitti Opistojen tapaamisten yhteydessä.
-    Hallituksen puheenjohtajien kiinnostus ja kyky osallistua Opiston asioihin ja kehittämiseen vaihteli persoonakohtaisesti. Oli muutama todella hyvä mutta ala-arvoisiakin löytyi. Opiston hallituksen puheenjohtajan rooli osallistumalla, hengenluojana ja kehittäjänä olisi todella tärkeä.
-    Opiston pääkallonpaikka olisi pitänyt siirtää asutulle seudulle ja hyvien kulkuyhteyksien ja palveluiden ääreen viimeistään 2000-luvun alussa. Malmia en olisi pitänyt silloin realistisena, vaan jotain linjalla Vantaa-Hyvinkää-Riihimäki. Opisto ei tarvitse lentokenttää kuin muutamana kuukautena vuodessa ja käytännössä kaikki lentokentät Räyskälä mukaan lukien olisivat olleet edelleen käytettävissä.
-    Ilmailuhallinto teki kaikkensa torpatakseen Opiston uudet tai muutoksia tarvinneet luvanvaraiset koulutushankkeet. Koulutustarkastuksien ilmapiiri oli valmiiksi vihamielinen. Tämä oli niin systemaattista, ettei se voinut olla sattumaa. Verkkokoulutusprojekti (purjelentoteoriat) oli lähes ainoa, jonka IH pakon edessä joutui hyväksymään, luultavasti siksi, että siihen oli sijoitettu huomattavasti EU-rahaa (ESR) ja myös siksi, että se oli kiistattomasti hyvä.

OPISTON KRIISIYTYMINEN

Opistolle rekrytoitiin uusi toimitusjohtaja vuoden 2006 lopulla. Ikävää oli, että asiat alkoivat mennä taustalla pahasti pieleen. Toimitusjohtajalle maksettiin suuri osa palkasta hänen oman konsulttiyrityksensä kautta, sillä hän oli aikaisempien toimiensa takia ulosotossa. Tosiasiassa mitään konsultointia tai toimeksiantoa ei Opisto Oy:n suuntaan suoritettu. Lisäksi liisattiin kopiokoneita tarpeettomasti ja niistä maksettiin kopiokoneyrityksen taholta palkkioita toimitusjohtajalle. Lyhyesti sanoen, toiminta oli hänen osaltaan laitonta. Hän myös romutti aikaisemman, hyvin toimivan budjetti- ja seurantajärjestelyn, joten Opiston hallitus oli talouden seurannan osalta käytännössä pimennossa.

Edelliseen liittyy silloisten hallituksen puheenjohtajien (useita) täydellinen kyvyttömyys valvoa Urheiluilmailuopiston taloudellista toimintaa. Tämä on hämmästyttävää, sillä taustansa huomioiden heidän olisi pitänyt olla työsuhde- ja talousammattilaisia. Myöskin Opiston (ja Räyskälä-Säätiön) pitkäaikainen KHT-tilintarkastaja oli asioista täysin pihalla.

Asiat alkoivat silti pitkään jatkuttuaan purkautua ja toimitusjohtaja irtisanottiin v. 2014. Asioita selviteltiin usean vuoden ajan ja oikeudessakin useampaan otteeseen. Laiton toiminta tuli selväksi ainakin osittain. Korvauksia ja tuomioita tuli, mutta suhteellisen lievinä. Puhallettuja varoja ei saatu takaisin eikä myöskään selvinnyt, toimiko ko. toimitusjohtaja kokonaan yksin. Salailu viittasi myös siihen, että hallituksen puheenjohtajat pelkäsivät joutuvansa vastuuseen vähintäänkin valvonnan laiminlyönneistä.

Omana arvionani näkisin, että tapauksessa syyllistyttiin lisäksi valtionapurikokseen. Niitä varojahan tässä hukattiin. Opetusministeriönkin valvonta Opiston talouteen oli pettänyt. Tämä oli noloa, mutta ilmeisesti OKM halusi haudata asian villaisella (?) koska skandaali olisi siirtynyt myös valtionhallintoon.

Opetusministeriö kuitenkin ”rankaisi” Opistoa siirtämällä valtionavun Suomen Ilmailuliiton kautta maksettavaksi. Käytännössä tämä tarkoitti Suomen Urheiluilmailuopiston liikuntaopistostatuksen päättymistä valtionhallinnon näkökulmasta. Tämä Ilmailuliitolle näin maksettu valtionapu on tarkoitettu urheilu- ja harrasteilmailun koulutustoimintaan Ilmailuliiton päättämällä tavalla. Käytännössä se on vuoteen 2021 loppuun mennessä maksettu edelleen Suomen Urheiluilmailuopisto Oy:lle. Tämän rahan kohdentamisesta Ilmailuliiton muuhunkin toimintaan on väännetty vuosittain.

MITEN JATKOSSA

Urheiluilmailuopiston toimisto siirtyi pois Räyskälästä Malmille v. 201X. Ensin Suomen Ilmailuliiton tiloihin ja sen jälkeen Malmin päärakennus ”Pyöreään”.
Kun nyt puhutaan Opiston ”sulauttamisesta” Ilmailuliiton osaksi, näyttää vahvasti siltä, että se merkitsee järjestelmällisen Urheiluilmailuopistotoiminnan päättymistä. Yhteiselo Räyskälä-Säätiön kanssa osoitti toisen organisaation osana toimimisen ongelmallisuuden. Vaikka ilmailun kehittäminen olisi periaatteessa yhteinen asia, toteutuksen keinot ovat kovin erilaiset.

Koulutus yleensäkin, mutta ilmailun luvanvarainen koulutus erityisesti, on ammattimaista toimintaa. Harrasteilmailun kouluttajat ovat perinteisesti itsekin tavallisia harrastajia ja koulutukseen perehtyneitä ammattiosaajia on käytettävissä vain vähän. Nämä käytettävissä olevat kouluttajat ovat osaajia, mutta tarvitsevat tuekseen selkeän ohjeistuksen ja organisaation ympärilleen. Heillä ei ole velvoitetta, mutta ei myöskään halua järjestellä koulutuksen puitteita. He kyllä opettavat sitä mitä pitääkin.

Koulutuksen/kurssitoiminnan järjestely vaatii hyvissä ajoin laaditun ennakkosuunnittelun ja aikataulutuksen suhteessa muuhun koulutustoimintaan, selkeän lukujärjestyksen, yhteydenpidon koulutettaviin sekä opettajiin ennen ja jälkeen kurssitapahtuman, kurssi-ilmoittelun netissä ja tarvittaessa muutenkin sekä todistukset ja rahaliikenteen toteuttamisen. Luvanvaraisessa kurssitoiminnassa (esim. ATO, DTO, kansallinen koulutus) on vielä erityispiirteensä.

Opistolla on huomattava henkinen pääoma verkkokursseissa, jotka ovat myös Opiston toiminnan merkittävä osa. Nämä kurssit vaativat käytännössä lähes jatkuvaa päivittämistä ja uusimista. Näiden rahallinen arvo Opiston taseessa on todennäköisesti aliarvostettu ja omaisuusarvo huomattava.

OPISTO-OSAKEYHTIÖN MAHDOLLINEN LAKKAUTTAMINEN

Ilmailuliiton hallitus on lakkauttamassa Suomen Urheiluilmailuopisto Oy:tä. Opisto on toiminut 43 vuoden ajan merkittävänä harraste- ja urheiluilmailun instituutiona. Se on kouluttanut näinä vuosina lukemattoman määrän esim. lajien lennonopettajia sekä tekniikan osaajia. Opiston aloitteesta ja toteuttamana on siirrytty ilmailuteorioiden laajaan verkkokoulutukseen, joka on systematisoinut koulusta, kehittänyt oppimateriaaleja ja niiden päivitystä ja mahdollistanut kenen tahansa osallistumisen ilmailun teoriakursseille verkon kautta. Samoin ilmailuyhdistysten työmäärää on koulutuksen osalta voitu pienentää.

Opistoyhtiön purkamisessa olisi otettava huomioon:

-    Onko Ilmailuliiton jäsenistölle kerrottu asianmukaisella tavalla Opiston lakkauttamissuunnitelmasta? Mitä mieltä Opiston käyttäjäkunta on asiasta? Ilmailuliiton toimintasuunnitelmassa 2022 muutamalla rivillä kerrottuna aihe on esitetty riittämättömästi.
-    Omaisuusarvot, joista verkkokurssit ovat tärkeimmät sekä niiden sisältämä huomattava henkinen pääoma. Miten käsitellään koulutuksen toimiluvat?
-    Osakkaille maksetut osakepääomasijoitukset nykyarvon mukaisina. Ilmailuliiton lisäksi heitä on kaksi säätiötä ja yksi kunta. Miten yleishyödyllisen yhtiön omaisuus jaetaan?
-    Miten henkilökunnan, erityisesti pitkäaikaisen, työsuhteet päätetään?
Asioita ja yksityiskohtia on tietysti paljon muitakin, mutta edellä päälinjat. Opisto tietenkin tekee mahdolliset em. päätöksensä itse yhtiökokouksessa ja hallituksessaan.

Malmin lentoaseman lakkauttaminen oli huomattava takaisku suomalaisessa ilmailussa. Nyt Ilmailuliitto (tai sen hallitus) on lakkauttamassa vähin perusteluin oman lajiopistonsa, jollainen on ollut suomalaisessa urheilujärjestöelämässä suuri harvinaisuus ja etu. On tietenkin selvää, että Opistoon kohdistuneilla laittomilla toimilla ja ajoittain sen hallituksen laiminlyönneillä ja osaamattomuudella sekä valvonnan puutteella jo menneinä vuosina on ollut osuutensa nykytilanteeseen. Näistä heikennyksiin on Ilmailuliitto hyvinkin itse osallinen puutteellisen omistajaohjauksen kautta. Tällaisesta on jo silti päästy eroon, Opisto toimii ja sille on edelleen osoitettu määräraha toiminnan ylläpitoa varten.

OPISTOTOIMINNAN ”SULAUTTAMINEN” SUOMEN ILMAILULIITTOON

Käytännössä Opistotoimintaa on vuosikymmenien aikana pyöritetty 2-3 henkilötyövuodella. Henkilöstömäärä on ollut koko ajan liian niukka ja tämä rajaa kurssien järjestämisen aikatauluja erityisesti silloin kun niiden sesonki on menossa. Useimmiten keväällä ja syksyllä. Realismia ei kuitenkaan ole ollut nyt tai jatkossakaan suurempi henkilöstö. Ostopalveluita esimerkiksi uusiin verkkokursseihin tai entisten päivityksiin on käytettävä.

Opiston sulauttaminen näyttää enimmäkseen tarkoittavan 43 vuotta jatkuneen Urheiluilmailuopistotoiminnan lakkauttamista, varsinkaan kun siitä ei ole esitetty mitään Ilmailuliiton esittämää suunnitelmaa. Lakkautus näyttää kiireellisemmältä kuin jatkuvuus.

Mikäli Urheiluilmailuopistotoimintaa aiotaan jatkaa Suomen Ilmailuliitossa, on vastattava ainakin seuraaviin kysymyksiin:

-    Millä henkilökunnalla koulutustoimintaa aiotaan jatkaa ja järjestää?
-    Sisällytetäänkö koulutustoimintaa hoitavalle henkilöstölle muita, koulutustoimintaan kuulumattomia tehtäviä Suomen Ilmailuliitossa?
-    Aiotaanko koulutustoiminnan menot ja tulot esittää jatkossa Ilmailuliiton kirjanpidossa siten, että ne ovat sieltä helposti seurattavissa ja poimittavissa esiin tarvittaessa?
-    Käsitelläänkö Urheilu- ja harrasteilmailun jatkokoulutusta Suomen Ilmailuliitossa omana osastonaan ja että sille on osoitettu selkeästi niitä itsenäisiä tehtäviä, kuin Urheiluilmailuopistolla on ollut yhtiömuotoisenakin?
-    Miten järjestetään koulutuslupien vastuuhenkilöiden palkkaus ja mahdollisuus niitä koskevaan päätöksentekoon?
-    Miten järjestetään verkkokoulutuksen eri kurssien päivitys ja uusien kurssien tuottaminen?

Kaikkiaan ajatus Opistoyhtiön lakkauttamisesta ja vastaavan toiminnan sulauttamisesta Suomen Ilmailuliittoon sisältää sellaisia koulutusorganisaation vastuisiin, taloudellisiin järjestelyihin sekä toiminnan jatkuvuuteen liittyviä avoimia kysymyksiä, joita ei voi ilman asianmukaista suunnitelmaa toteuttaa. Siksi Ilmailuliiton syyskokouksessa 2021 toimintasuunnitelman kohdassa ”Suomen Urheiluilmailuopisto Oy” ei voida suoraan päättää nykyisen Opiston lakkauttamisesta ja sulauttamisesta Ilmailuliittoon.

On selvitettävä vähintään tässä muistiossa esiin tulleet seikat ja esitettävä aiotuista toimenpiteistä jäsenistölle suunnitelma kevätkokoukseen 2022 mennessä, jossa asia on käsiteltävä erillisenä asiakohtana. Lisäksi on otettava huomioon muutkin (mahdollisesti esitetyt) Opistoon liittyvät näkökohdat, joita edellä ei esimerkiksi koulutuksen sisällön ja järjestelyiden osalta ole mainittu.