Sählärit Suomen Urheiluilmailuopistoa johtamassa (29.12.2014)

Järkyttyneenä olen seurannut monen muun mukana Suomen Urheiluilmailuopisto Oy:n katastrofia, joka lähimain kokonaisuudessaan on tullut esiin vuoden 2014 aikana. Kaikki ei ihan yllätyksenä, aavistuksia ja huhuja liikkui jo aikaisemmin.

Opiston toimitusjohtaja Sakari Kuosmanen vapautettiin tehtävistään helmikuussa 2014. Kevään aikana kävi ilmi mistä kiikastaa. Toimitusjohtaja oli esimerkiksi sitouttanut opiston maksamaan valokopiokoneesta ja muutamista muista konttorikoneista rahoitusyhtiöiden kautta hämeenlinnalaiselle Fici-Copy Ky:lle yli 400.000 euroa. Kuosmanen on ilmeisesti saanut rikollisesta järjestelystä runsaahkosti henkilökohtaista hyötyä itselleen tai lähipiiriyhtiölleen. Tästä johtuen Urheiluilmailuopiston talous on huomattavasti heikentynyt. Asiat ovat syyttäjällä syyteharkinnassa. Tämä Fici-Copy – juttu on osa suurempaa kokonaisuutta, asiassa on mukana muitakin firmoja ja niissähän tarvitaan aina maksajan puolella päätäntävaltaa ja tilejä käyttävä yhteyshenkilö. Esitutkintapöytäkirjoja on 16000 sivua ja oikeuteen asia menee vuoden 2015 aikana.

Leasingsopimusten lisäksi Kuosmanen siirsi eräänä päivänä Opistosta 75.000 euroa lähipiiriyhtiönsä tilille merkitsemättä tätä tapahtumaa kirjanpitoon lainkaan.

Ikävä kyllä tässä ei ole vielä kaikki. Toimitusjohtaja Kuosmanen palkattiin Urheiluilmailuopistolle loppuvuodesta 2006. Hänellä oli jo ennestään (90-luvulta) tilillään talousrikos pankkialalta ja sen seurauksena syntynyttä korvausvelvollisuutta. Nähtävästi siksi hänelle maksettiin palkkana Opiston tj:n tehtävistä erittäin vähäinen kk-palkka, jota vouti ei voinut ulosmitata. Kuukausipalkaksi päätoimisesta vastuutehtävästä summa oli kovin pieni. Ratkaisu löytyi kuitenkin heti. Toinen mokoma palkasta maksettiin toimitusjohtajaa lähellä olevalle konsulttiyritykselle. Oli tehty konsulttisopimus, jossa konsulttiyhtiö tarjosi Suomen Urheiluilmailuopisto Oy:lle palveluksiaan kuukausittain tietyllä summalla. Sopimus oli tietojen mukaan näennäinen, ja se katkaistiin vuonna 2013 siksi, että opisto ei ollut saanut sovittuja konsulttipalveluita. Aiheesta lienee tehty poliisille tutkintapyyntöjä sekä opiston sisältä että opiston ulkopuolelta. Tämän sopimuksen seuraukset selviävät todennäköisesti v. 2015 aikana. On kiintoisaa nähdä, tulkitaanko vuosia jatkunut rahavirta peitellyksi palkanmaksuksi vai petokseksi. Molempiin lienee olemassa ainekset.

Näitä asioita on pyöritelty laajasti ilmailufoorumilla ja niistä on annettu vitkastelun jälkeen virallista ja melkein reaaliajassa epävirallista infoa, joten en mene yksityiskohtiin. Olin itse Suomen Urheiluilmailuopiston rehtori-toimitusjohtaja vuosina 1996–2006, joten jonkinlaista mielenkiintoa ja ehkä osaamistakin on tunnistaa asioita pienistäkin merkeistä. Tiedonmuruja tulee sieltä täältä ja niistä voi päätellä aina jotain. Mitään ei-julkista tietoa ei kuitenkaan ole ollut käytettävissäni ennen kuluvan vuoden keskusteluryöpsähdystä ja sen yhteydessä laajasti ”vuotaneita” dokumentteja.

Mutta on minua ihmetyttänyt Suomen Urheiluilmailuopisto Oy:n muukin meno viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Opisto eriytettiin Räyskälä-Säätiöstä erilliseksi osakeyhtiöksi v. 1996, jolloin Suomen Ilmailuliitto ry:n omistusosuudeksi tuli yli 80 %. Johtavana ajatuksena oli, että Urheiluilmailuopisto - irrottuaan Räyskälä-Säätiöstä - on aikaisempaa vapaampi toimimaan valtakunnallisesti ja nopealiikkeisemmin ilman Räyskälän toiminnan pyörittämistä ja ilmailukeskuksen ylläpitoa. Näihin sitoutui Räyskälä-Säätiössä huomattavasti resursseja, joita ei voinut tulkita valtionapukelpoiseksi liikuntaopistotoiminnaksi. Opiston linjauksia tukemaan laadittiin strategia, jota tarkisteltiin vielä ainakin v. 2000 ja se oli voimassa vielä v. 2006. Ei ole tiedossani, onko sitä myöhemmin päivitetty tai peruutettu?

Aiemmin laaditusta strategian hengestä poiketen on Urheiluilmailuopistolle hankittu ainakin kaksi purjelentokonetta ja lentokonehalliyhtiön osakkeita. Nämä nyt lienee hankittu edes Opiston hallituksen päätöksellä? Mutta muutenkin vaikuttaa siltä, että Kuosmaselle on annettu huomattavia toimintavapauksia, joita ei ole kunnolla – jos lainkaan – valvottu. Onko ollut vuosien 1996–2006 tyyppistä raportointijärjestelmää tai jatkuvaa talousseurantaa? Näyttäisi että ei.

On kuitenkin muistettava, että Kuosmasen tekemisiä tutkitaan oikeuslaitoksen ja viranomaisen toimesta, ja kukaan ei ole syyllinen ennen tuomiota.

Tilanne on kuitenkin nyt se, että Suomen Urheiluilmailuopisto Oy häilyy konkurssin partaalla, rahoitusvaje on olemassa eikä vajeen paikkaamisesta ole varmaa tietoa. Olisi tärkeää, että Opisto selviytyy, sen lakkauttaminen jättää harrasteilmailun jatkokoulutukseen ison aukon.

Ketkä muut ovat osallisia?

Opiston ajaminen nykyiseen tilanteeseen johtuu paitsi edellä mainituista ex-toimitusjohtajan omin päin tekemistä ratkaisuista, myös sen hallituksen tekemistä virheistä, joita ei voi kokonaan mitenkään tulkita tahattomiksi. Vaikka lain perusteella osakeyhtiön hallitus on kokonaisuudessaan vastuussa yhtiön toiminnasta, oikeustaju sanoo, että käytännössä eräät hallituksen jäsenistä osallistuvat asioiden hoitoon enemmän kuin toiset - ja onhan usein hallituksen jäsenille määritelty jokin seurantatehtävä yhtiön toiminnassa.

Mutta tarkennetaanpa. Kuosmasen ensimmäisen työsopimuksen allekirjoitti hallituksen puheenjohtaja Turo Turja. Turja jäi pois Urheiluilmailuopiston hallituksesta keväällä 2007 ja tehtävässä jatkoi Timo Korvenpää. Hän uudisti Kuosmasen työsopimuksen ja siinä sopimusehdot olivat Kuosmaselle vieläkin edullisemmat kuin aiempi sopimus. Mutta yhtä kaikki; tällaiset sopimukset ovat epätavallisia; erityisesti ne saattavat olla myös laittomia henkilön kohdalla joka on ulosotossa.  Ei ole mitenkään uskottavaa, että työelämätaustoiltaan Turjan ja Korvenpään kaltaiset koulutetut henkilöt olisivat olleet tietämättömiä tällaisen sopimuksen laadusta. Todennäköistä on, että myös näiden sopimusten laatimisen aikainen Suomen Ilmailuliiton puheenjohtaja Hannu Halonen oli tällaisesta ”järjestelystä” tietoinen.

Korvenpään kuoltua onnettomuudessa, hänen tilalleen Opiston hallituksen puheenjohtajaksi tuli v. 2011 Antti Jouppi. Missä määrin hän on ollut tietoinen tai tietämätön Urheiluilmailuopiston sählingeistä, on epäselvää tässä vaiheessa. Mutta jos vähänkin tietoa on ollut, niin aivan liian kauan niihin tarttuminen on kestänyt. Kuosmasen irtisanomisen jälkeen hän toimi pj tehtävänsä lisäksi myös vt. toimitusjohtajana ja erityisenä sisäisenä selvitysmiehenä kevään ja alkukesän 2014.

Selvitystyöstä ei herunut juurikaan tietoa ja sekin kesti aivan liian kauan ollakseen ainakaan täysin uskottavaa. Kesäkuussa tuli uusi toimitusjohtaja Sakari Pyörre mutta Antti Jouppi jatkoi hallituksen puheenjohtajana. Koska Opiston asioista ei tuntunut tulevan mitään selvää edelleenkään, vaihtoi Suomen Ilmailuliitto hallituksen puheenjohtajan ylimääräisessä yhtiökokouksessa parin kuukauden ajaksi. Hallituksen puheenjohtajaksi asetettiin täysin ulkopuolinen yritystalouden ja – tutkimuksen asiantuntija; KTM joka on myös oikeustieteen lisensiaatti. Hänen raporttinsa Opiston tilanteesta on karua luettavaa. Sen mukaan valvontaketju on pettänyt kaikissa kohdissa. Toimitusjohtajalla on ollut vapaat kädet, tilitoimisto on tehnyt virheellisiä kirjauksia eikä tilintarkastaja ole puuttunut asiaan. Tarkentaisin tähän vielä, että osakeyhtiön hallitus on vastuussa toiminnasta eikä se ole vaatinut sellaista talousseuranta ja raportointia kuin olisi ollut tarpeen. Hallituksen pj (Jouppi) on ollut erittäin vastahakoinen raportoimaan pääomistaja Suomen Ilmailuliitto ry:lle Urheiluilmailuopiston toiminnasta, vaikka sillä olisi ollut oikeus saada haluamansa tiedot. Näin siitäkin huolimatta, että yksi SIL:n hallituksen jäsen on tällaisia tilanneselvityksiä toistuvasti pyytänyt jo vuoden 2013 aikana. Melkoinen yllätys oli, että Jouppi sai jatkaa syksyllä 2014 Opiston puheenjohtajana. Luulisi, että em. syistä luottamus olisi vähintäänkin horjunut.

Räyskälän monitoimimies Harry Sundström on toiminut Räyskälä-Säätiön, Suomen Urheiluilmailuopiston sekä Suomen Ilmailuliiton hallituksissa. En tiedä hänen roolistaan muuta kuin että hänen ”ansiotaan” on Kuosmasen rekrytointi Urheiluilmailuopiston toimitusjohtajaksi. Hän on väittänyt valintaa spontaaniksi ja yhdessä ja samassa kokouksessa päätetyksi ilman ennakkovalmistelua. Tosiasia on, että Kuosmasen valinta oli ”sovittu” viimeistään alkukesällä 2006, n. 4-5 kuukautta ennen hänen valinnastaan päättämistä. Vastoin Sundströmin väittämää Kuosmanen oli ennen työllistämistään esittäytynyt SIL hallitukselle. Kuosmasen valinta Opiston toimitusjohtajaksi oli sikäli erikoista, että hän pyrki jo muutamaa vuotta aikaisemmin Urheiluilmailuopiston koulutuspäälliköksi. Aikaisempi rikostausta oli tiedossa, joten silloin katsottiin, ettei tällaisella taustalla voida valita henkilöä organisaatioon, joka on täysin riippuvainen valtionavuista. Myöhemmin hän haki myös Räyskälä-Säätiön toiminnanjohtajaksi, ja hänen taustansa on tällöinkin ollut selvillä Räyskälä-Säätiön hallituksessa, myös Harry Sundströmin tiedossa. Häntä ei tuolloin valittu myöskään siihen tehtävään. Tämä ei näköjään myöhemmin estänyt hänen valintaansa paitsi Opisto Oy:n toimitusjohtajaksi, myös Räyskälä-Säätiön oto. toiminnanjohtajaksi. Silloinen Säätiön toiminnanjohtaja vetäytyi vain lyhyehkön työsuhteen jälkeen toiseen työpaikkaan.

Seuraukset olivat tuhoisat, kuten tiedetään. Sundströmin mielenkiinto on puhtaasti Räyskälä-Säätiössä. Se ei ole vielä joutunut erityisen selvitystyön kohteeksi (?), mutta toivotaan todella, ettei sieltä ilmene enää mitään epäselvyyksiä. Niitä on jo riittävästi.

Osakeyhtiölain mukaan yhtiössä on vastuussa koko hallitus. Kuten tuolla edellä jo viittasin, osa hallituksesta on ollut vietävissä ja luotto ”ilmailun ammattilaisiin” liian kova. Toisaalta voi kysyä, mitä ihmettä siellä hallituksessa tarvitsee vuosikaudet notkua jos ei ymmärrä yhtään mitään asioista tai osaa esittää edes kysymyksiä, toimitusjohtajan raportointivelvoitteen vaatimisesta puhumattakaan?

Millä moraalilla tätä kaikkea on tehty?

Tämän kaiken sotkun selvittämistä on vastustettu raivokkaasti. Kuosmasen toimista ollaan aika yksimielisiä, mutta luottamushenkilöiden toiminnan osalta ei asioita haluta selvittää. Vastahakoisuus on tullut esiin nimenomaan Räyskälän toimijoiden suunnalta. Suomen Ilmailuliiton hallituksen jäsen on selvittänyt aktiivisesti tätä Opiston paskakasaa. Hän on saanut täysin aiheettomasti haukkumaryöpyn päälleen vaikka on pääosin toiminut SIL:n hallituksen toimeksiannosta.

Olen ällikällä lyöty siitä, ettei asioita haluta selvitettävän. Urheiluilmailuopisto on saanut huomattavaa valtionapua (n. 200 000 euroa/v) vuosikymmenien ajan, suunnilleen kaksi kolmannesta toimintamenoista. Lisäksi vuosien mittaan Opetusministeriö on rahoittanut myös erityishankintoja, joiden hankintaan omarahoitus ei olisi mitenkään riittänyt. Opiston verkkokoulutusprojekti rahoitettiin EU-tuella. Kysymys on ollut paitsi meidän veronmaksajien rahoista, myös tärkeästä ilmailulajiemme jatkokoulutuskanavasta.

Tällaisia pienehköjä liikuntaopistoja on suomessa 4 kpl, joista Urheiluilmailuopisto on yksi, tosin harkinnanvaraisella toiminta-avustuksella. Muut, isot opistot mukaan lukien niissä on vain muutamia, jotka ovat erikoistuneet 1-2 urheilulajiin. Urheiluilmailuopisto on siis saanut erityistä huomiota valtion taholta; huomattava vuosiavustus (sekä erilaisia hankeavustuksia) yhdelle urheilu- ja harrastusmuodolle.

Tätä ei ole osattu kunnioittaa, sen todistaa vaikkapa foorumikirjoittelu: jossa pidetään Opiston tapahtumia ”toisarvoisten lieveilmiöiden selvittelynä”. Asioita selvittänyt SIL:n hallituksen jäsen onkin nyt syntipukki, joka pitää kammeta pois luottamustehtävästään, johon jäsenistö on hänet valinnut. Minullekin on todettu, että ”ikäviä tapahtumia Opistolla, mutta kyllä Duo Discuksella oli hienoa lentää, on väärin että siihen ollaan viemässä mahdollisuutta.” Ikään kuin hyvä toiminta kompensoisi huonon pois.

Lisäksi kavereina toimineita luottamushenkilöitä halutaan puolustella ja suojella esimerkiksi mahdollisen korvausvastuun uhalta. Mahdollisesti pelätään sotkun laajenemista ja että havaitaan yhä useamman sekaantuneen siihen.

Ei mitenkään voi välttyä ajatukselta, että moraali on kadoksissa osalta ilmailupiirejä. Älkää hukatko sitä, olemme jo nyt naurunalaisia ja pian niin syvällä, ettei sieltä enää nousta uskottavaan harrasteilmailutoimintaan.

Pitäisikö rikostutkinnan ohessa Opiston vaatia siviilioikeudellisia vahingonkorvauksia luottamushenkilöiltä?

Kyllä pitäisi. Ne kohdistuisivat Suomen Urheiluilmailuopisto Oy:n hallituksen jäseniin niiltä osin kun aiheutetut vahingot eivät ole vanhentuneet. Käytäntö onkin sitten toinen juttu. Ne vanhenevat tämän vuoden vaihtuessa vuoteen 2015. Tätähän mm. asian selvittämisen viivyttäminen ja eroamiset SIL:n hallituksesta ovat tavoitelleetkin. Mutta jos halua olisi riittänyt, ehtiminen ei olisi ollut ongelma.

Urheiluilmailuopisto on tiedotteessaan 4/12 kuitenkin ilmoittanut: ”Opisto on tehnyt tietoisen päätöksen olla puuttumatta vuonna 2009 toimineen Opiston hallituksen toimintaan. Vuonna 2009 toimineen hallituksen osalta mahdollinen vastuu rikollisesta tai tuottamuksellisesta toiminnasta vanhenee kuluvan vuoden 2014 lopussa. Opisto ei ole todennut merkkejä tällaisesta toiminnasta.”

Vahingonkorvauksien vaatiminen ei tietysti välttämättä tarkoitakaan rikollista toimintaa vaan merkittävien vahinkojen aiheuttamista Opistolle, johtui se sitten hölmöydestä tai ei.

Vapaaehtoisesti korvauksia tuskin on odotettavissa. Oikeusprosessi puolestaan on ”siviilijuttu”, jonka ajaminen on hidasta, kallista ja korvausten saanti epävarmaa. Myös resursseja sitoutuisi tällaiseen muutenkin hankalassa tilanteessa. Maalaisjärjellä ajateltuna näytöt vahingollisesta toiminnasta olisivat löytyneet ja jos halua olisi ollut, aikataulukaan ei olisi ollut ongelma.

Edellinen ei tarkoita, ettei selvitystyötä kannattaisi vielä jatkaa. Asiat kannattaa tutkia pohjamutia myöten ja tuoda esiin. Tehty vahinko on liian suuri painettavaksi villaisella.

Suomen Ilmailuliiton hallituksesta eronneet

Ilmailuliiton hallituksesta erosi juuri ennen joulua neljä hallituksen jäsentä vieden samalla hallituksen toimintakyvyn. Nämä olivat Eila Pohjola, Jorma Sucksdorff, Sakari Pyörre ja Antti Jouppi. Hallituksen toimintakyvyn lamauttamisessa he onnistuivat. Mitään olennaisia päätöksiä ei voida nyt tehdä. Kuten esimerkiksi vahingonkorvausvaatimusten esittäminen vuonna 2009 aiheutetuista vahingoista Urheiluilmailuopiston hallitukselle saatavien vanhenemisen pysäyttämiseksi. Oliko tämä eroajien yksi tavoitekin? Ajojahtia SIL:n hallituksessa toimivaa, asioita selvittänyttä henkilöä saatiin myös kiristettyä. Protestoidaan samalla ”tietovuotoja” vastaan. Tietoahan on Opiston tilanteesta ja selvittelytyön etenemisestä tullut julkisuuteen. Minusta aivan oikein, näissä Opiston rikoksissa ja sen yhteydessä tapahtuneissa hölmöilyissä ei saa olla mitään salattavaa. Jos Ilmailuliitto jossain on perusteellisesti epäonnistunut koko kuluneen vuoden ajan, se on viestintä. Vedotaan tietosuojaan, liikesalaisuuksiin ja että asia on kokonaan Suomen Urheiluilmailuopisto Oy:n asia. Näin ei ole, SIL:n omistajaohjaus on taas kerran jätetty herran huomaan. Mutta se oma rooli ja ne ilmailukaverit… On halu estää asioiden selvittäminen ja toisaalta estää SIL:n viestintä aiheesta. Hälytyskellojen pitäisi soida!

Nämä SIL:n hallituksesta eronneet ovat vastuuttomasti vaarantaneet Ilmailuliiton toimintakyvyn, mikä on johtanut ylimääräisen liittokokouksen koolle kutsumiseen. Valtakunnallinen keskusjärjestö ei voi toimia tällaisen peluriporukan varassa, vaan he ovat riski myös tulevaisuudelle. Ihmettelen myös, miksei Sakari Pyörre ei eronnut SIL:n hallituksesta jo alkukesästä, jolloin hänet valittiin Urheiluilmailuopiston toimitusjohtajaksi. Hän ei ehkä ole juridisesti jäävi, mutta kaksilla korteilla pelaaminen ei ole moraalisesti hyväksyttävää. Samoin Antti Joupin valintaa takaisin Opiston hallituksen puheenjohtajaksi täytyy ihmetellä.

On selvää, että olemme Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä TraFin erityistarkkailun alla. Suomen Ilmailuliiton hallitus voisi julkisesti todeta että Urheiluilmailuopiston hallituksen toiminta, erityisesti puheenjohtajien osalta on vuosina 2006–2014 ollut osin huolimatonta ja moitittavaa sisältäen virheratkaisuja sekä valvontavelvollisuuden puutteita vaikkei mitään rikollista ja tuottamuksellista olisi havaittukaan.

Ylimääräinen liittokokous on 7.2., jossa hallitusta täydennetään. Varsinainen liittokokous on maaliskuun lopulla. Älkää hyvät ilmailijat valitko näitä eronneita henkilöitä uudelleen SIL:n hallitukseen! Heillä ei ole siellä mitään tekemistä.

Nyt rivit kuntoon Suomen Ilmailuliitossa, uusia raikkaita tuulia ja toimintatapoja tarvitaan. Strategia kuntoon. Urheiluilmailuopiston on saatava riittävä tuki ja huomio. Harrasteilmailun perusasioihin on palattava, kerhojen toimintaedellytykset turvattava ja yhteiskunnan muuttuneen tilanteen vaatimien muutokset on huomioitava. Uusien harrastajien ja lajiopettajien koulutus on kaiken perusta ja monipuolisesta lentokenttäverkostostamme on pidettävä kiinni. Edunvalvonta ja yhteistyö ilmailuviranomaisen suuntaan kotona ja maailmalla on edelleen tärkeää.

Jukka Salokannel