Yhteystiedot

Jukka Salokannel (17.9.2023):

Hieman täsmennyksiä ILMAILU-lehden Opistokirjoitteluun

ILMAILUssa no 4/2023 s. 46 on kirjoitus ”Ilmailuliiton koulutustarjonta laajenee ja keskittyy”. On tosin hieman vaikea kirjoittaa vastinetta ilman, että kyseinen kirjoitus ei tässä yhteydessä ole luettavissa. Toivon, että mahdollisimman moni voisi lukea sen, tämä vastine olisi siten hieman ymmärrettävämpi.

Kirjoitan ystävällisessä ja rakentavassa hengessä mutta ylimalkaisuuksia ja virheitä on vaikea hyväksyä. Kirjoituksen ovat kirjoittaneet pj Timo Hyvönen ja koulutus- ja kehityspäällikkö Hanna Lydèn. Hanna on irtisanoutunut SIL:n palveluksesta omasta pyynnöstään koeajan jälkeen. Hän tuskin ehti syventyä urheilu- ja harrasteilmailun koulutusmaailmaan vielä riittävästi. Puheenjohtaja Timo Hyvönen ajaa Opiston lakkauttamista heti kun se on mahdollista. Kirjoituksessa hän on tukeutunut joiltain osin ”Suomen Ilmailuliitto 75 vuotta” -historiikkiin. Kyseinen historiikki on omassakin hyllyssäni ja tällaisia on kiva lukea, mutta niissä on aina virheitä ja Urheiluilmailuopiston osuus on siinä hyvin lyhyt. Historiikki on painettu v. 1994 ja Opisto aloitti toimintansa Räyskälä-Säätiön osana v. 1978. Opisto eriytettiin osakeyhtiöksi v. 1996 alussa.

ILMAILU-lehden kirjoitus tarkoittaa käytännössä, että harrasteilmailun jatkokoulutusta siirrettäisiin SIL:n toimistolta hoidettavaksi ja vastaavasti Urheiluilmailuopiston rooli häivytetään vähitellen ja Opisto voidaan lakkauttaa. Tällainen lakkauttaminen oltaisiin jo tehty, mutta siinä on muutamia esteitä. Ensinnäkin opisto on saanut investointeihin valtionapua. Niissä on pitkä suoja-aika, joten lakkauttaminen/myyminen tarkoittaisi valtionapujen takaisin maksua. Toinen mahdollinen (?) ongelma on, että Opiston nykyisillä työntekijöillä on pitkät irtisanomisajat, joten irtisanomiset voivat Opiston lakkautustilanteessa tulla kalliiksi. Myös koulutuslupien siirto voisi olla hankalaa, pätevyysvaatimuksia niiden lupahenkilöille on.

Nämä ovat ulkopuolelta tehtyjä päätelmiä, tarkkaa tietoa ei minulla ole. Ei voida myöskään kokonaan poissulkea pitkäaikaisia henkilökemian ongelmia SIL:n ja Opiston päättäjien välillä.

Urheiluilmailuopiston alkuvaiheissa 70-luvun lopulla ei tosiaan saatu sellaisia valtionapuja kuin oli Räyskälä-työryhmän mietinnössä ajateltu saavan. Tämä tietenkin haittasi valtakunnallisen Opistotoiminnan käynnistämistä. Toimintaa kuitenkin sopeutettiin, tilanteesta selvittiin ja ministeriön avustuskin alkoi pikkuhiljaa nousta. Tarkennan, ettei SIL missään vaiheessa ole rahoittanut opistotoimintaa.

Ilmailun kirjoituksessa mainitaan (näköjään SIL-historiikkiin pohjautuen), että SIL olisi päättänyt v. 1993 keskittää Opistomuotoisen koulutuksen johtamisen SIL:n kautta tapahtuvaksi. Historiikin tieto on virheellinen tai sen kirjoittaja on ymmärtänyt asian väärin. Tällaisesta päätöksestä ei ole Opistolla kuultukaan. Päinvastoin, silloin keskiössä oli kaiken jatkokoulutuksen siirtäminen Urheiluilmailuopistolle. Sitä vartenhan Opisto oli olemassakin. Siirtämisessä oli omat viiveensä ja ongelmansa, mutta niistä ei tässä yhteydessä sen enempää. Ja olisihan tällainen päätös nyt 30 vuotta vanha, joten siihen viittaaminen ei ole fiksua.

Kirjoituksessa (siis ILMAILUn) on sanoja keskittäminen, kustannus- ja laatutehokkuus, etenemissuunnitelma, perustettava teoriakoulutuksia hallinnoiva organisaatio, kustannustehokas tuotantotapa ja muutakin konsulttijargonia. Olisi hyvä tietää tällaisista suunnitelmista tarkemmin.

Koulutustoimikunnan ajatus toteuttaa käytännön koulutukset kustannus- ja laatutehokkaasti parhaiden toimijoiden avulla on hyvä. Mutta mikä muukaan se voisi olla? Hyvät kouluttajat ovat silti harvassa eivätkä he ole halpoja. Opiston tarjoaman koulutuksen sulauttaminen SIL:n organisaatioon ei ole helppoa. Ilmailuliitolta puuttuu keinot ja osaaminen, joten pitkä ja ilmeisen kallis tie olisi edessä.

Verkkokoulutus on nykymaailmassa ainoa tapa pitää tietopuolinen osaaminen yhtenäisenä ja sisällöltään tasokkaana. Koko kyseisen koulutuksen sisällön on tuottanut Suomen Urheiluilmailuopisto. Miksiköhän SIL:n jutun listauksesta puuttuu LAPL ja PPL teoriat, vaikka ne ovat valmiina olemassa?

Lentokoulutuksen hajauttaminen kerhokohtaiseksi on kaksipiippuinen juttu. Tämä on ILMAILUn kirjoituksen pääpointeista. Sitähän ei nykyäänkään estä mikään. Jotkut kerhot ovat todella hyviä ja niillä on usein myös hyvät resurssit toimia oikein. Pienet kerhot toimivat 1-2 henkilön varassa ja on suuri vaara oikaista koulutuksen kiemuroissa. Yhtenäinen koulutuskirjanpito Opiston verkkokoulutusalustalla vähentää tätä riskiä selvästi.

Se, että Opistolla on koulutustarjontaa myös muille organisaatioille kuin jäsenkerhoille, ei haittaa mitään. Päinvastoin, se laajentaa tarjontaa, osaamista ja myös tuloja. Kannattaa olla tärkeä ja varmentaa näin tarpeellisuutensa.

Suomen Urheiluilmailuopisto ei ole saanut mitään tukea Ilmailuliitolta ennen kuin OKM lopetti Opiston suoran tukemisen Opistolla tapahtuneiden väärinkäytösten takia. Siitä eteenpäin OKM kanavoi vastaavan tukisumman Ilmailuliiton kautta maksettavaksi. Tätä ei voi siis sanoa Ilmailuliiton maksamaksi tueksi. OKM pääsi näin samalla kätevästi eroon Urheiluilmailuopistosta sillä se ei tällä tavoin enää kuulunut valtionavun piiriin. Liikuntaopiston statuksella toimivia organisaatioita oli muutenkin Suomessa liikaa.

On mielenkiintoista nähdä, minkälainen Ilmailuliiton koulutusorganisaatiosta muodostuu ja kuinka se toimii. Se on käytännön työtä, ”paperisotaa” ja vaatii palkattua työvoimaa. Järjestötoiminnasta se on kaukana.

Opisto ei olisi tässä tilanteessa, ellei siellä olisi tapahtunut taloudellisia väärinkäytöksiä n. 2007-2014. Toiminnan seuranta ja valvonta on sekä SIL:n että Opiston hallituksien taholta ollut sekä olematonta että osaamatonta.

Lue myös kirjoitukseni Siiven alta: Urheiluilmailuopisto – ollako vai eikö olla