Ilmailuviranomaisen (TraFi Ilmailu) yksityislentäjän lupakirjaan (PPL) vaadittavat teoriakokeet oat ihmetyttäneet vuosien ajan. Jokin outo pedagoginen salaisuus ilmeisesti varjelee niitä. Kokeiden kysymyssarjat ovat tiukan salaiset eikä avoimeen keskusteluun niiden selkiyttämisestä ja järkeistämisestä ole päästy.
 
Kokeissa on elämälle täysin vieraita kysymyksiä, joiden olemassaoloa voidaan selittää vai sillä, että näin saadaan TraFin koulutus- ja lupakirjayksikön todennäköinen tavoite (?) toteutumaan: Riittävästi hylättyjä kokeita, joiden avulla voidaan perustella viranomaisen pitävän tiukasti kiinni lupakirjavaatimuksista. Kun joissakin kysymyssarjoissa kysymyksiä on melko vähän, tarkoittaa muutamankin käsittämättömän kysymyksen mukanaolo useimmiten joko hylättyä tai 75 prosentin hylkäysrajalla keikkumista. Osaamisvaatimuksia ei tietenkään pidä vähätellä, perusasiat yksityislentäjänkin on osattava.
 
Koulutuksen järjestäjälle tilanne aiheuttaa selkeän opetuksen laadullisen ongelman. Teoriakokeiden salaisuus, koulutusohjelman laajuus ja vaikeus valita tässä tilanteessa opetukseen painotuksia ja olennaisia asioita, ne ovat se juttu. Koulutusohjelma, eli lista opetettavista asioista on vaikuttava (JAR AMC FCL 1.125 http://www.ilmailuhallinto.fi/files/lth/imt-jar-m/jarfcl1osa2.pdf).
 
Miksi ihmeessä TraFi Ilmailu ja Suomen Ilmailuliitto eivät yhdessä neuvottele ja toteuta tilannetta, jossa on olemassa yksi ja yhtenäinen teorianopetusmateriaali ja sen kanssa linjassa olevat osaamiskokeet? Aivan kuten aikaisemmin oli - nyt jo vanhentunut - sähköinen SIL-PPL materiaali. SIL/Moottorilentotoimikunta käsitteli sen uudistamista vuosikausien ajan mutta työtä ei vain saatu käyntiin. Samoissa kokouksissa istuin itsekin ja ilmoittauduin yhdeksi halukkaaksi työhön, mutta ilmapiiri ei ollut asiaan kovinkaan innostunut. TraFin pahamaineiset teoriakokeet toimivat ihan omassa tahtilajissaan. Yhteistyön käynnistämistä viranomaisen kanssa olisi kaivattu jo vuosia sitten.

Kokeiden osalta puhun nyt kokemuksesta, suoritin kaikki PPL(A) kokeet keväällä 2011. Karkeasti sanoisin, että kaksi kolmasosaa kysymyksistä on jokseenkin kohdallaan, vaikka niissäkin (monivalintakysymyksiä) oli nähdäkseni usein kaksikin oikeaa vaihtoehtoa. Mutta vain yksi vastaus hyväksytään, se viranomaisen päättämä tietenkin. Osa kysymyksistä on sellaisella alueella, joita ei PPL-lentäjä kohtaa kuin mahdollisessa jatkokoulutuksessa vuosien lentämisen jälkeen. Mutta pieni osa on niitäkin, joista ei ymmärrä edes mitä kysytään. Itse selvitin kokeet vain yhden osakokeen uusimalla.  Monet osakokeet menivät jopa hyvin, osa rimaa hipoen ja osa siltä väliltä. Ongelma onkin siinä, että minulla sentään on vanhaa tietopohjaa pitkältä ajalta, olen myös kirjoittanut läheltä liippaavaa oppimateriaalia sekä valmistautunut kokeisiin lukemalla löytämääni materiaalia sekä lisäksi istuin monta iltaa oppitunneilla ilmailun säädösten osalta.

Uudet PPL - oppilaat ovat kuitenkin ihan toisessa asemassa. Valtavan tietomäärän omaksuminen ei ole helppoa eivätkä oudot ja harhaanjohtavat koekysymykset auta asiaa. Marmatukseni ei koske itse kokeiden organisointia. Koetilaisuuksia on riittävästi, ne ovat tehokkaasti järjestetyt, aikaa on tarpeeksi ja palvelu on ystävällistä. Tuloksetkin saadaan tavallisesti melko nopeasti. Viranomaismaksu per osakoe on myös siedettävää luokkaa.

Mutta teorianopetus, TraFin kokeet ja todellisuus eivät siis löydä toisiaan. Milloin teoriakoulutuksen oppimateriaalin uudistaminen yhdessä TraFi - kokeiden kanssa otetaan todella työn alle? Vaikka PPL:n johtava koulutus on hyvällä tasolla, paranee se uusimalla teoriakoulutusmateriaalit ja laatimalla niitä vastaavat teoriakokeet. Tason mittarina ei saa olla hylättyjen kokeiden määrä, pikemminkin päinvastoin.

Mikä onkaan idea, että koekysymykset ovat tiukan salaiset? Eikö pikemminkin kannattaisi julkaista laajat kysymyssarjat vastauksineen, niiden käyttäminen harjoitustehtävinä ja itseopiskelussa luulisi olevan yksi tehokkaan oppimisen muoto? Opetukseen saataisiin tällä tavoin tärkeiden asioiden painotuksia ja niiden osaamista kunnolla. Nyt teoriakouluttajat pakotetaan luokkaopetuksessa nopeasti juoksuttamaan aiheet läpi niin, että kaikki se mitä ohjelma vaatii "tulisi sanottua". Sellainen ei ole opetusta eikä siitä oikeasti opi.

Teorianopetusmateriaalin nopea uudistaminen on tietenkin se vieläkin tärkeämpi tehtävä. Materiaalin tulee olla julkista ja kohtuulliseen hintaan saatavilla olevaa. Mitään turhaa kikkailua, videoita tai animaatioita ei aineistossa tarvita. Laadukas teksti ja hyvä kuvamateriaali riittävät. Totta kai sähköisenä, mutta saman materiaalin tulee toimia oppilaalle annettuna vaikkapa muistitikulla tai printtiaineistona kansiossa.