Jukka
Salokannel
15100 Lahti
040 123 4567
VALVOMATTOMAT LENTOPAIKAT UHATTUNA (2.1.2013)
Suomessa on hieno pienten lentokenttien verkosto kattaen tasaisesti koko maan. Kaikkiaan 55 kappaletta. Pieni osa pelkästään kevytilmailua varten mutta enimmäkseen ne ovat tavanomaisen yleis- ja harrasteilmailun käytettävissä, tietenkin mitoista ja kunnosta riippuen. Osa kentistä on sodanaikaista perua ja jopa kulttuurihistoriallisesti arvokkaita.
KUNNOSSAPITO
Nämä lentopaikat ovat olleet vapaasti ilmailun käytettävissä joko ilmaiseksi tai erittäin pienin kustannuksin. Tästä kiitos maa-alueiden omistajille, joista valtio ja kunnat ovat tärkeimmät. Ylläpitoon on sisältynyt yleensä huomattava määrä käyttäjien talkootyötä. Talkootöiden osuus on nykytyyliin voimakkaasti vähentynyt jo parin vuosikymmenen ajan. Syynä ei ole pelkästään laiskuus tai porukan vähyys, vaan kaikenlainen vaatimustason kasvaminen, jota ei voi perinteisellä "lapiotyöllä" helposti korvata. Ja vaikka voisikin, lentokentän mittakaavassa pelkästään kunnossapito on urakka, jonka edessä pienet harrastajaporukat ovat melko voimattomia. Rahaa tarvitaan.
Kenttien kunnossapidossa muhii aikapommi. Hyvinä aikoina lasketut asfaltit ovat nyt huonoina aikoina menossa huonoon kuntoon. Suomen Ilmailuliitto on kartoittanut asiaa kyselyllä, ja se näyttää vahvistavan oletuksen. Lentokentän päällysteiden uusimisessa ei puhuta neliöistä vaan hehtaareista. Uusimista voi siirtää halkeamien pikeämisellä, mutta uuden päällysteen lasku on jossain vaiheessa joka tapauksessa edessä.
Kenttiä ympäröivä puusto tuppaa kasvamaan. Jopa niin, että se puhkaisee estevapaan sektorin muuttuen samalla esteeksi. Tämä sekä kiitoteiden lähestymislinjoilla että niiden pitkillä sivuilla. Harvemmin lentopaikan pitäjän hallinnoima alue on niin suuri, että puut voidaan huoletta raivata. Kuka ne omistaa? Kuka korjaa puuston ja kuka lystin maksaa?
Paljon muutakin kunnossapidettävää on. TraFi tekee tarkastuksiaan harvakseltaan, mutta silloin puutteet konkretisoituvat ja niiden korjaaminen on viimeistään silloin edessä. Normit tulee täyttää ja jos siihen ei pystytä, on edessä kentän luokituksen laskeminen tai pahimmassa tapauksessa sulkeminen. Prosessi voi olla hidas, mutta ajan kuluessa uudistus- ja korjaustoimet käyvät yhä vaikeammiksi.
Valvomattomien lentopaikkojen perustamista ja ylläpitoa koskeva uusittava ilmailumääräys AGA M1-1 on loppusilausta vailla TraFissa. Vuoden 2011 alussa siitä pyydettiin lausuntoa Suomen Ilmailuliitolta sekä kaikilta lentopaikoilta. SIL antoi lausuntonsa ja tiettävästi muutama lentopaikkakin. Silloisessa luonnoksessa oli paljon korjaamista ja nähtyäni nyt tulossa olevan määräyksen, on luonnoksen puutteita onneksi paljolti korjattu. Mutta kun säädöksistä on kysymys, niiden uudistuessa mitään helpotuksia ei tule juuri koskaan. Tulkinnanvaraisuus korkeintaan vähenee. Töitä tulee siis säädöksistäkin johtuen riittämään.
Lentopaikan pitäjät kääntyvät tulevaisuudessa kentän käyttäjien puoleen saadakseen edes käyttömenot katetuksi. Se tulee herättämään pahaa verta, ilmaisiin valvomattomiin lentopaikkoihin totuttiin jo vuosikymmenien ajan. Johtopäätös on selkeä, vähäisessä käytössä olevat lentopaikat tulevat ajan mittaan katoamaan ilmailukartalta. Toivottavasti olen väärässä, mutta nyt tilanne näyttää siltä.
YMPÄRISTÖ
Tavallisen lentopaikan kunnossapidon lisäksi on olemassa toisenlaisia uhkia, joita on paljon vaikeampi hahmottaa ja hallita. Nämä ovat tietysti ympäristöön liittyviä, niistä etenkin lentomelu ja pohjavesien suojelu. Lentopaikkojen lentomelusta aiheutuvat toimintarajoitukset ovat jo konkreettisesti ja vakavasti rajoittaneet ympäristölupien kautta useiden lentopaikkojen toimintaa.
Pitkällä aikavälillä vielä lentomeluakin tärkeämpää on ennakoida pohjavesien suojelun mahdollisesti aiheuttamat totaaliset toimintakiellot. Tarkoitus yhteiskunnan suunnalta on hyvä. Pohjavedet ovat mittaamattoman arvokkaita luonnonvarojamme. Lentopaikkojen kannalta niiden sijainti pohjavesialueella tai mikä vielä pahempaa, pohjaveden muodostumisalueella, saattaa olla todellinen riski. Yhteiskunta katsoo lähtökohtaisesti, että lentopaikka vaarantaa pohjavedet alueellaan. Olen törmännyt myös siihen, että kentän tankkauspaikka on merkitty automaattisesti mystiseen "maaperän tilan rekisteriin" saastuneeksi alueeksi. Toistaiseksi en ole saanut vastauksia kysymyksiini: Missä tämä rekisteri on? Kuka tekee siihen merkinnät ja millä perusteella? Perustuvatko ne pohjavesinäytteisiin ja mitkä ovat olleet mittausarvot? Onko asiasta ennen rekisterimerkintää otettu yhteyttä maanomistajaan tai maa-alueen haltijaan? Asiaan liittyy mystiikkaa ja eräs pohjavesitutkimuksia suorittanut geologi arvelikin, että ne eivät perustuisi mihinkään tutkittuun tietoon, vaan automaattiseen merkintään, ts. mielivaltaan.
Muutenkin pohjavesitutkimukset näyttävät perustuvan osittain oletuksiin esimerkiksi virtaussuuntien osalta. Lisäksi näytteenottoputkistojen verkoston harvuus tutkituilla alueilla on yllättänyt meikäläisen, siis maallikon. Samoin raskaasti liikennöidyt tiestöt pohjavesialueella aivan lentokentän läheisyydessä herättävät ihmetystä. Eikö niitä kyseenalaista mikään? Pohjavesien suojelu lähtee ympäristöministeriöstä, ELY-keskuksista ja kaavoittajasta. Niihin siis tulisi pyrkiä vaikuttamaan antamalla oikeaa ja realistista tietoa lentopaikkojen toiminnasta. Olisikohan lentopaikkojen pohjavesien suojelun paras varmenne pitää ne tulevaisuudessakin lentokäytössä?
Lentopaikoille paras vinkki on seurata kaavoitusta. Maakuntakaavoja uusitaan aina jollakin aikavälillä, ja silloin siitä on oikeus antaa lausunto. Kannattaa pitää huolta, että lentopaikan pitäjä on lausuntopyynnön jakelulistalla. Sama koskee kunnan osayleiskaavaa, joka ohjaa rakentamista ja suunnittelua kunnassa. Kun kaavoja laaditaan, kannattaa olla hereillä. Lentopaikan toiminnalle epäonnistunut kaava saattaa olla vakava isku. Kaavamerkintä tarkoittaa, että siihen merkitty alue on pitkäaikaisesti tai jopa lopullisesti sidottu johonkin tarkoitukseen, joka ei ole lentokentän etujen mukaista. Esimerkiksi asuinalueen työntyminen aivan lentokentän reunaan saattaisi olla tällainen toimintahaitta niistä aikanaan alkavan meluvalitusrumban muodossa.
ILMATILA
Kolmas uhkaava tekijä valvomattomille lentopaikoille on visiot siitä, että käytettävissä oleva ilmatila saattaa vähentyä jopa merkittävästi. Ilmatilasta on tullut "tuote", jonka jakamisesta ehkä TraFi, Finavia ja Ilmavoimat ovatkin kovin kiinnostuneita? Puhutaan jopa rohmuamisesta omiin tarpeisiin? Tästä on toistaiseksi vain vähän tietoja, mutta nämä asiat ovat sikariportaissa vireillä, ja ainakaan harrasteilmailun mielipide ei toistaiseksi ole paljoakaan painanut. Kaupallisuus menee ensin? Voimakkaat uudet ilmatilarajaukset kohdalle osuessaan rajaavat myös lentopaikkojen toimintaa.
Jukka Salokannel
Suomessa on hieno pienten lentokenttien verkosto kattaen tasaisesti koko maan. Kaikkiaan 55 kappaletta. Pieni osa pelkästään kevytilmailua varten mutta enimmäkseen ne ovat tavanomaisen yleis- ja harrasteilmailun käytettävissä, tietenkin mitoista ja kunnosta riippuen. Osa kentistä on sodanaikaista perua ja jopa kulttuurihistoriallisesti arvokkaita.
KUNNOSSAPITO
Nämä lentopaikat ovat olleet vapaasti ilmailun käytettävissä joko ilmaiseksi tai erittäin pienin kustannuksin. Tästä kiitos maa-alueiden omistajille, joista valtio ja kunnat ovat tärkeimmät. Ylläpitoon on sisältynyt yleensä huomattava määrä käyttäjien talkootyötä. Talkootöiden osuus on nykytyyliin voimakkaasti vähentynyt jo parin vuosikymmenen ajan. Syynä ei ole pelkästään laiskuus tai porukan vähyys, vaan kaikenlainen vaatimustason kasvaminen, jota ei voi perinteisellä "lapiotyöllä" helposti korvata. Ja vaikka voisikin, lentokentän mittakaavassa pelkästään kunnossapito on urakka, jonka edessä pienet harrastajaporukat ovat melko voimattomia. Rahaa tarvitaan.
Kenttien kunnossapidossa muhii aikapommi. Hyvinä aikoina lasketut asfaltit ovat nyt huonoina aikoina menossa huonoon kuntoon. Suomen Ilmailuliitto on kartoittanut asiaa kyselyllä, ja se näyttää vahvistavan oletuksen. Lentokentän päällysteiden uusimisessa ei puhuta neliöistä vaan hehtaareista. Uusimista voi siirtää halkeamien pikeämisellä, mutta uuden päällysteen lasku on jossain vaiheessa joka tapauksessa edessä.
Kenttiä ympäröivä puusto tuppaa kasvamaan. Jopa niin, että se puhkaisee estevapaan sektorin muuttuen samalla esteeksi. Tämä sekä kiitoteiden lähestymislinjoilla että niiden pitkillä sivuilla. Harvemmin lentopaikan pitäjän hallinnoima alue on niin suuri, että puut voidaan huoletta raivata. Kuka ne omistaa? Kuka korjaa puuston ja kuka lystin maksaa?
Paljon muutakin kunnossapidettävää on. TraFi tekee tarkastuksiaan harvakseltaan, mutta silloin puutteet konkretisoituvat ja niiden korjaaminen on viimeistään silloin edessä. Normit tulee täyttää ja jos siihen ei pystytä, on edessä kentän luokituksen laskeminen tai pahimmassa tapauksessa sulkeminen. Prosessi voi olla hidas, mutta ajan kuluessa uudistus- ja korjaustoimet käyvät yhä vaikeammiksi.
Valvomattomien lentopaikkojen perustamista ja ylläpitoa koskeva uusittava ilmailumääräys AGA M1-1 on loppusilausta vailla TraFissa. Vuoden 2011 alussa siitä pyydettiin lausuntoa Suomen Ilmailuliitolta sekä kaikilta lentopaikoilta. SIL antoi lausuntonsa ja tiettävästi muutama lentopaikkakin. Silloisessa luonnoksessa oli paljon korjaamista ja nähtyäni nyt tulossa olevan määräyksen, on luonnoksen puutteita onneksi paljolti korjattu. Mutta kun säädöksistä on kysymys, niiden uudistuessa mitään helpotuksia ei tule juuri koskaan. Tulkinnanvaraisuus korkeintaan vähenee. Töitä tulee siis säädöksistäkin johtuen riittämään.
Lentopaikan pitäjät kääntyvät tulevaisuudessa kentän käyttäjien puoleen saadakseen edes käyttömenot katetuksi. Se tulee herättämään pahaa verta, ilmaisiin valvomattomiin lentopaikkoihin totuttiin jo vuosikymmenien ajan. Johtopäätös on selkeä, vähäisessä käytössä olevat lentopaikat tulevat ajan mittaan katoamaan ilmailukartalta. Toivottavasti olen väärässä, mutta nyt tilanne näyttää siltä.
YMPÄRISTÖ
Tavallisen lentopaikan kunnossapidon lisäksi on olemassa toisenlaisia uhkia, joita on paljon vaikeampi hahmottaa ja hallita. Nämä ovat tietysti ympäristöön liittyviä, niistä etenkin lentomelu ja pohjavesien suojelu. Lentopaikkojen lentomelusta aiheutuvat toimintarajoitukset ovat jo konkreettisesti ja vakavasti rajoittaneet ympäristölupien kautta useiden lentopaikkojen toimintaa.
Pitkällä aikavälillä vielä lentomeluakin tärkeämpää on ennakoida pohjavesien suojelun mahdollisesti aiheuttamat totaaliset toimintakiellot. Tarkoitus yhteiskunnan suunnalta on hyvä. Pohjavedet ovat mittaamattoman arvokkaita luonnonvarojamme. Lentopaikkojen kannalta niiden sijainti pohjavesialueella tai mikä vielä pahempaa, pohjaveden muodostumisalueella, saattaa olla todellinen riski. Yhteiskunta katsoo lähtökohtaisesti, että lentopaikka vaarantaa pohjavedet alueellaan. Olen törmännyt myös siihen, että kentän tankkauspaikka on merkitty automaattisesti mystiseen "maaperän tilan rekisteriin" saastuneeksi alueeksi. Toistaiseksi en ole saanut vastauksia kysymyksiini: Missä tämä rekisteri on? Kuka tekee siihen merkinnät ja millä perusteella? Perustuvatko ne pohjavesinäytteisiin ja mitkä ovat olleet mittausarvot? Onko asiasta ennen rekisterimerkintää otettu yhteyttä maanomistajaan tai maa-alueen haltijaan? Asiaan liittyy mystiikkaa ja eräs pohjavesitutkimuksia suorittanut geologi arvelikin, että ne eivät perustuisi mihinkään tutkittuun tietoon, vaan automaattiseen merkintään, ts. mielivaltaan.
Muutenkin pohjavesitutkimukset näyttävät perustuvan osittain oletuksiin esimerkiksi virtaussuuntien osalta. Lisäksi näytteenottoputkistojen verkoston harvuus tutkituilla alueilla on yllättänyt meikäläisen, siis maallikon. Samoin raskaasti liikennöidyt tiestöt pohjavesialueella aivan lentokentän läheisyydessä herättävät ihmetystä. Eikö niitä kyseenalaista mikään? Pohjavesien suojelu lähtee ympäristöministeriöstä, ELY-keskuksista ja kaavoittajasta. Niihin siis tulisi pyrkiä vaikuttamaan antamalla oikeaa ja realistista tietoa lentopaikkojen toiminnasta. Olisikohan lentopaikkojen pohjavesien suojelun paras varmenne pitää ne tulevaisuudessakin lentokäytössä?
Lentopaikoille paras vinkki on seurata kaavoitusta. Maakuntakaavoja uusitaan aina jollakin aikavälillä, ja silloin siitä on oikeus antaa lausunto. Kannattaa pitää huolta, että lentopaikan pitäjä on lausuntopyynnön jakelulistalla. Sama koskee kunnan osayleiskaavaa, joka ohjaa rakentamista ja suunnittelua kunnassa. Kun kaavoja laaditaan, kannattaa olla hereillä. Lentopaikan toiminnalle epäonnistunut kaava saattaa olla vakava isku. Kaavamerkintä tarkoittaa, että siihen merkitty alue on pitkäaikaisesti tai jopa lopullisesti sidottu johonkin tarkoitukseen, joka ei ole lentokentän etujen mukaista. Esimerkiksi asuinalueen työntyminen aivan lentokentän reunaan saattaisi olla tällainen toimintahaitta niistä aikanaan alkavan meluvalitusrumban muodossa.
ILMATILA
Kolmas uhkaava tekijä valvomattomille lentopaikoille on visiot siitä, että käytettävissä oleva ilmatila saattaa vähentyä jopa merkittävästi. Ilmatilasta on tullut "tuote", jonka jakamisesta ehkä TraFi, Finavia ja Ilmavoimat ovatkin kovin kiinnostuneita? Puhutaan jopa rohmuamisesta omiin tarpeisiin? Tästä on toistaiseksi vain vähän tietoja, mutta nämä asiat ovat sikariportaissa vireillä, ja ainakaan harrasteilmailun mielipide ei toistaiseksi ole paljoakaan painanut. Kaupallisuus menee ensin? Voimakkaat uudet ilmatilarajaukset kohdalle osuessaan rajaavat myös lentopaikkojen toimintaa.
Jukka Salokannel