Kolumnin päivitys (2.11.2012)

Viime vuoden syyskuussa Räyskälän jokasyksyisessä tiedotustilaisuudessa puhuttiin ihan lillukanvarsista. Tarkkaan ottaen silloin puhuttiin ilmailijoiden keskinäisestä yheistoiminnasta ja vieläpä eri lajien kesken. Todelliset ongelmat Räyskälässä ovat kuitenkin rakenteellisia ja taloudellisia, joihin jutussani viittaankin. Käytännössä kaikki se, mitä silloin uumoilin, on käynyt toteen. Ehkä vielä paljon mustemminkin pilvin. Laskuvarjohyppääjät todella lähtivät, Räyskälä hiljeni ympäristöluvan lentoaikarajoitusten vuoksi ja erityisesti talous on ihan kuralla. Toivottavasti tilanteesta selvitään, ensi vuosi ratkaisee, mutta hyvältä ei nyt näytä.

(22.10.2011)

Räyskälässä pidettiin syyskuussa lentoturvallisuutta koskeva keskustelutilaisuus. Ajauduin puolivahingossa tilaisuuteen. Seuraan mielelläni Räyskälän tapahtumia muutenkin. Paikka on minulle merkittävä, olinhan siellä töissä 26 vuotta, osan tuosta ajasta myös asuin lentokentän laidalla. Tosin työskentelin viimeiset yksitoista vuotta Suomen Urheiluilmailuopisto Oy:n hommissa, jona aikana oli tehty toiminnallisesti selkeä pesäero Räyskälä-Säätiöön. Toki yhteistyötä tehtiin, oltiinhan samoissa tiloissa ja niitä tiloja ja palveluita Urheiluilmailuopistokin tarvitsi. Yhteistyö ei aina ollut ihan kitkatonta, mutta pääosin meni tyydyttävästi.

Keskustelutilaisuudessa kävi selväksi yksi asia. Räyskälässä toimivat purjelennon ja laskuvarjohyppäämisen harrastajat ovat ajautuneet keskinäiselle törmäyskurssille. Ainakin päällisin puolin syynä ovat sääntörikkomuksiksi koetut ja todetut tilanteet purjelento- ja hyppytoiminnan kesken. Näistä olisi voinut aiheutua vaaraa ja sitä kautta jopa onnettomuus?  Molemmat tahot myönsivät avoimesti säännöistä lipsumista tapahtuneen, tosin samalla niitä vähätellen. Keskustelu oli jopa tulehtuneen oloista, eikä ainakaan kovin ratkaisukeskeistä. Turvallisuustoimikuntaa oltiin kuitenkin perustamassa. Itse vedin johtopäätöksen, että todellista ratkaisua ei ehkä olla hakemassakaan, vaan toinen laji nykymuotoisena on liikaa Räyskälässä.

Taustalla on ainakin se, että hyppytoiminnan määrä on uudistuneen hyppykonekapasiteetin ansiosta selkeästi lisääntynyt. Tilanteita on enemmän ja ilmatilaa varataan kauemmin. Matalalla heikossa kelissä ylös rypistelevä purjelentäjä ajautuu myös helposti hyppysektorille.

Purjelento on monestakin syystä Räyskälän areenalla se vahvempi osapuoli, joten saattaa käydä jopa niin, että laskuvarjohyppääjät lähtevät jollakin aikataululla pois Räyskälästä? Menetys olisi vakava, laskuvarjotoiminta on maksanut toimintansa määrän perusteella korvauksia Räyskälä-Säätiölle ja ollut kentän ravintolan huomattava käyttäjä. Tietysti lähteminen myös köyhdyttää kansallisen ilmailukeskuksemme ilmailullista yleiskuvaa.

Vakavaa on myös Korkeimmasta Hallinto-oikeudesta saatu Räyskälän Ilmailukeskuksen ympäristölupapäätös. Päätös on lopullinen ja siitä ei voi valittaa. Toiminta-aikoja moottoroiduilla ilma-aluksilla rajataan aamusta ja illasta voimakkaasti, arkisin klo 9-19 ja viikonloppuisin klo 9-18. Lisäksi päätökseen sisältyy desibelirajauksia sekä lisäselvitys- ja dokumentointivelvoitteita. Kaikki nämä sisältävät runsaasti työtä ja kustannuksia.

Jotkin lajit voivat elää tämän päätöksen kanssa. Purjelento pärjäilee, koulutuksen ajoitusta joudutaan tiivistämään, muuten lupapäätöksen haitat jäävät kohtuullisiksi. Vintturihinaukseen siirtyminen rajoitusaikoina tulee nyt ajankohtaiseksi. Ultrakevytlentotoiminta on selkeästi kärsijä, lentäminen ja lentokoulutus keveillä (ja erittäin hiljaisilla) koneilla iltaisin on ollut tärkeää kesäiltojen tyynemmissä tuulissa. Moottorilentoharrastus on Räyskälässä melko pienessä roolissa, se on enimmäkseen palvellut purjelentäjiä ja laskuvarjohyppääjiä. Moottorilentäjien on myös helpompi tiivistää toimintaansa muita lajeja heikompiin keleihin ja sallittuihin kellonaikoihin. Mutta päätös on lähes musertava laskuvarjohyppytoiminnalle. Räyskälä on Suomen kolmanneksi vilkkain hyppykeskus ja hyppytoiminta käyttäisi mielellään myös iltoja. Lyhytkestoinen hyppysuoritus onnistuu hyvin iltaisin ja iltojen tyynemmät kelit eivät olisi lajille pahitteeksi. Mutta kun ei niin ei.

Opiston opettajakurssit (purjelento ja ultrakevyt) kärsivät ympäristölupapäätöksestä selkeästi, sillä sään takia tökkineitä kursseja ei enää pystytä saamaan takaisin aikatauluun aamuista ja illoista tahtia kiristämällä.

Kun muistetaan laskuvarjoväen suukopu purjelentäjien kanssa ja yhdistetään se tähän ympäristölupapäätökseen, niin ei kannata ihmetellä hyppääjien mahdollista lähtölaskentaa Räyskälästä.

Räyskälä-Säätiön hallitus tuntuu työskentelevän kovin erimielisenä.  Hallitus koostuu yksinomaan paikallisista, Räyskälässä toimivista ilmailun harrastajista. Aiempina vuosikymmeninä pidettiin huolta, että hallinnossa on riittävä ilmailun asiantuntemus, mutta vähintään puolet erityyppisissä tehtävissä kouliintuneita "ulkopuolisia" ihmisiä, joilla on asiallisen kylmä ja objektiivinen näkökulma toimintaan. Ihmisiä, joita ei pikkusaunan lämmittäminen tai kähminnät siellä tarpeettomasti häiritse.  Koeteltu strateginen sääntö on: Missä huomio, siellä resurssit. Räyskälän harrastajien huomio on liiaksi tässä ja nyt käsillä olevissa toiminnan yksityiskohdissa sen sijaan, että pitäisi nähdä muutama vuosi eteenpäin. Hallituksen ei tulisi käsitellä päivittäisiä operatiivisia asioita juuri lainkaan, vaan jättää ne enimmältään toiminnanjohtajan ratkaistavaksi.

Yhtenä keskeisenä - ja isona - ongelmana on Räyskälän rakennusten ja alueiden ikä ja kuluneisuus. Tämä näkyy myös ulospäin nuhjuisena yleisilmeenä. Vaikka pieniä, täysin välttämättömiä korjauksia onkin tehty, on "paikkojen" kunto vuosia jäljessä nykyajan edellyttämästä tasosta. Turha tehdä tähän mitään luetteloa, asiat tunnetaan kyllä hyvin. Ongelma on tietenkin siinä, että korjauksien ja tarvittavien investointien rahoituksessa on kysymys suurista summista, joita ei ole. Niiden takaisinmaksuaikakin olisi toivottoman pitkä, ehkä jopa mahdoton yhtälö. Tilanne ei tässä suhteessa ole muuttunut omista ajoistani oikeastaan mitenkään. Toimintaa pyöritetään pääosin vain kuluja peittäen. Tunnettuahan on suomalaisen ilmailijan maksuhaluttomuus kaikkeen sellaiseen, joka ei suoraan ylläpidä hänen harrastustoimintaansa.  Kärjistäen: Purjelentäjä tarvitsee Räyskälässä vain asuntovaununsa, maapalan lentämistä varten ja hinauspalvelut.  Onko sitten taustalla ajatus, että tällaiseen ilmailukeskuksen alasajoon käytännön pakon edessä jopa pyritään? Joka tapauksessa pitäisin aika selviönä, ettei pelkkä harrasteilmailutoiminta pysty kustantamaan Räyskälän kehittämistä nykyaikaiselle tasolle. Se vaatisi koko toimintamallin penkomista uusiksi ja merkittäviä yhteistyökumppaneita ilmailun ulkopuolelta.