Oletteko muuten huomanneet jo vuosia jatkuneen salaliiton yksityisautoilun lopettamiseksi? Varmaankin ympäristösyistä, polttoaineen kulutusta täytyy vähentää tai mieluummin saada se loppumaan kokonaan. Mutta ei hankkeesta mitään tule. Koko tavoite on utopistinen.
 
Katsellaanpa asiaa hieman lähemmin. Ensinnäkin olemme Suomessa. Täällä on talvi 4-5 kuukautta ja kamala keli usein muulloinkin. Se hiukan määrää minkälaisilla vehkeillä täällä voi liikkua. Toiseksi maa on itse asiassa aivan helvetin suuri ja sen takia se on väljästi rakennettu. Ihmisten liikkuminen jollain muulla menetelmällä kuin henkilöautoilla on käytännössä poissuljettu.

Henkilöautoilua kiristetään koko ajan lähinnä toistaiseksi kohoavilla kustannuksilla. Polttoainetta ja autoja verotetaan jo nyt kovalla kädellä. Eikä siinä mitään uutta ole, näin on tehty vuosikymmeniä ja jatkuu vaan. Tiemaksujen kerääminen GPS-paikannusjärjestelmällä on viimeisin idea. Mutta kovin paljon sitä ei voida enää kiristää, pelkistä marginaaleista on enää kysymys, joten ei hätää. Lypsävää lehmää ei kannata tappaa, vaihtoehtoja näiden verotulojen saamiseen ei ole. Tämä verotus on lisäksi siitä mukavaa, että se koskee käytännössä kaikkia, myös poliittisia päättäjiä. Mutta se on pakko myöntää, tämä verottamisen keino on autoilun lopettamisen näkökulmasta kaikkein tehokkain, vaan ei loppuun asti vietynä käytännössä mahdollinen. Tietenkin käytetään muitakin nurkkaan ahdistamiskeinoja. On autotonta keskustaa kävelykatuineen ja pysäköinnin rajoituksia ja kaikenlaista muutakin.

Mitä vaihtoehtoja kansalaisen liikkumiseen olisi sitten tarjolla?

-    Käytetään polkupyöriä? Koululaiset ja lyhyen työmatkan omaavat voivat ajella osan vuodesta fillarilla. Niinhän he tekevät nytkin. Muutakin marginaaliporukkaa on. Ja saakin olla, sen kun vaan. Mutta eipä pyöräile vanhus kilometrien päähän terveyskeskukseen, kauppaan tai apteekkiin. Eikä lapsiperhe markettiin viikonloppuostoksille. On kait yleisesti tiedossa, että polkupyöräilyyn on käytännössä ajokelvoton talvikausi vähintään 4-5 kuukautta vuodessa? Nastat polkupyörän renkaissa eivät tätä muuksi muuta. Ja tavaraa pitää tavallisen kansalaisenkin saada kuskattua usein enemmän kuin polkupyörällä on mahdollista.

-    Siirrytään sähköautoihin? Ehkä joskus kaukana tulevaisuudessa, mutta laajasti ja merkittävästi niihin ei siirrytä kymmeniin vuosiin. Tekniikka ei ole vielä sillä tasolla. Jos nykyisin saadaan ajomatkaksi yhdellä latauksella n. 150 km, se ei ole riittävä kuin kaupungissa pyöriviin pizzatakseihin ja niissäkin niukin naukin. Tuokin ajomatka on ihanneolosuhteissa saavutettu, käytännön elämässä siitä voidaan leikata pois 40 prosenttia. Talvi, auton raskas kuormaus ja vähänkin heikentyneet akut syövät ihannetta paljon pienemmäksi. Ja oikeasti, autolla pitää voida ajaa päivämatkaa yhdellä latauksella ainakin 300 km heittämällä, ei sillä muuten mitään tee, ja sekin on vielä kovin vähän. Ja miten ratkaistaan talviolosuhteissa auton sisätilan lämmitys? Saavutetaankohan tässä nyt yhtään mitään ympäristöetua? Koko autoilun infran muutos sähköautoihin on valtava investointi, joka vie rahaa ja kuluttaa edelleen omalla tavallaan energiaa ja ympäristöä. Olen myös aina luullut, että fysiikan lakien mukaan saman kappaleen siirtäminen samassa ajassa samaan paikkaan vie aina yhtä paljon energiaa?

-    Käytetään joukkoliikennettä ratkaisevasti nykyistä enemmän? Jos vaan olisi mitä käyttää. Joukkoliikenteen kulta-ajat olivat 1950-60 luvuilla, jolloin Suomen autoistuminen oli vasta puolitiessään. Nyt kaikkien joukkoliikennevälineiden vuorovälit vaan harvenevat, ei mene enää Postin keltainen linjuri minnekään eikä lättähattujuna pysähtele seisakkeilla. Joukkoliikenne on liiketaloudellista toimintaa, sen on myös kannatettava omistajalleen. Joukkoliikenteestä puhuvat innokkaimmin ne, jotka asuva kehäkolmosen sisäpuolella. Siellä homma onnistuu, mutta he eivät ole asuneet suomalaisella pikkupaikkakunnalla, maaseudusta puhumattakaan. Maaseudun palvelut on ajettu alas - joukkoliikenne mukaan lukien - jo vuosia sitten. Pieni uudelleen tehostaminen on ehkä mahdollista, mutta joka paikkaan riittävällä vuorotiheydellä ei tule onnikka enää koskaan kulkemaan. Sitä paitsi matkustaminen linja-autolla tai junalla on hiton kallista.

Yksityisautoilusta luopuminen tarkoittaisi kokonaisen kulttuurin ja elämäntavan muuttumista. Ja voihan niin käydäkin, onhan ihmisen toimintamalli muuttunut ennenkin ja eihän autoilullakaan ole vielä mikään pitkä historia. Mutta ennen kuin yksityisautoilusta luovutaan, se tarkoittaa kahta vaihtoehtoa:

-    On pakko, jos autoilu tulisi (esim. jonkin ekokatastrofin vuoksi?) mahdottomaksi. Silloin kaikkien elämänpiiri supistuu entistä paljon pienemmälle alueelle. Uskon sellaiseen sopeutumisen olevan erittäin vaikeaa, mutta ihminen on sopeutuvainen eläin. Pääset asustelemaan aina kesämökillä, mutta matkailun ja liikkumista vaativat harrasteet voit unohtaa.

-    Löytyy vaihtoehtoinen ja riittävän helppo liikkumisen muoto, joka mahdollistaa yksityisen autoilun korvaamisen. Mikä se olisi, siihen ei mielikuvitukseni riitä.