EI YLEISILMAILULLE ILMAILULIITOSSA

Suomen Ilmailuliiton hallitus on jo kahdesti tuonut Liiton yleiskokoukselle sääntömuutoksen, jossa halutaan lisätä yleisilmailu -sana liiton sääntöihin. Kysymys on siis Ilmailuliiton toimialueen laajentumisesta yleisilmailuun. Sääntömuutokseen ei esitetty mitään tarkentavaa sanamuotoa tai rajauksia. Sääntömuutosesitys on nyt myös kahdesti kaadettu. Sääntömuutoksen kaatuminen on ollut kova pala osalle Ilmailuliiton hallitusta ja on aiheuttanut sanailua ja maalittamista muutosta vastustaneita kohtaan.

Yleisilmailun määritelmä ei ole tarkka ja se vaihtelee jopa maittain. Suomessa yleinen määritelmä on: Yleisilmailua on kaikki ilmailu lukuun ottamatta raskasta liikenneilmailua ja valtion ilmailua.

Toisin sanoen: Kaikki urheilu- ja harrasteilmailu on yleisilmailua, mutta kaikki yleisilmailu ei ole harraste- ja urheiluilmailua. Suurin osa maailman yleisilmailusta on ammatti-ilmailua.

Miksi vastustetaan tällaista sääntömuutosta? Heti sanon, että itsekin kuulun niihin vastustajiin. Mutta en ole ainoa. Samoin oli kiinnostunut joukko muitakin, lähinnä kerhomuotoisen ilmailun edustajia. Sääntöjen perusteella SIL on ennen kaikkea kerhojen liitto? Äänestystuloksestahan se näkyikin. Sääntömuutos vaatii aina vahvat perusteet, Ilmailuliitossa se edellyttää liittokokoukselta vähintään 75 prosentin kannatuksen.

Kun sama esitys liittokokoukselle on kaatunut kahdesti, se kertoo myös huonosta valmistelusta hallituksen taholta.

Taitaa olla niin, että kysymys ei ole vain yleisilmailusta nimikkeenä, vaan nimenomaan halusta saada kaupallinen ilmailu Ilmailuliiton toiminnan osaksi. Tästä jäljempänä.

Suomen Ilmailuliitto on urheilu- ja harrasteilmailun liitto. Se on ollut sitä vuodesta 1945. Kuulumme kansainväliseen ilmaurheiluliittoon (FAI), joka nimenomaan on urheiluliitto. Se ei tietenkään välitä mitä Suomen Ilmailuliiton säännöissä lukee, mutta kaupallinen ilmailu ei ole FAI:n toimintaa.

Kotimaassa saamme urheiluliittona Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) avustusta. Ei oltu tarkistettu OKM:n näkemystä toimintamme laajentamiseksi yleisilmailuun, ja vielä siten, että kaupallinen ilmailu olisi siihen sisäänrakennettuna. Arvaukseni on, ettei opetusministeriön järjestöavustus kata kaupallisen toiminnan tukemista.

Kaupallisuutta ja/tai yritystoimintaa ei pidä käsittää myöskään liian ahtaasti. Mikään ei kiellä käyttämästä harrasteilmailussakin kaupallisten yritysten palveluita ja niinhän tapahtuukin koko ajan. Käytetään esim. ilmailun huoltokorjaamoja tai kaupallisesti toimivaa laskuvarjohyppylentoyritystä. Tähän ei tietenkään ole mitään estettä eikä sääntömuutoshankkeessa (tai sen torppaamisessa) ollut siitäkään kysymys.

Somekeskustelussa on myös esitetty, että moottorilento ilman tätä sääntömuutosta rajautuu SIL:n toiminnan ulkopuolelle. Näin ei ole, moottorilentoa harrastava kerho ja jäsen on edelleen mukana ihan kuten ennenkin. Kas kun tätä aika huikeaa väitettä ei ole keksitty aiemmin?

Ilmailuun on, usein harrasteilmailusta kimmokkeen ottaneena, tullut mukaan aiempaa enemmän pieniä kaupalliseen ilmailutoimintaan tähtääviä (tai jo siinä mukana olevia) yrityksiä. Näitä on jo laskuvarjohyppytoiminnassa, kuumailmapalloiluissa, huoltokorjaamoissa, miehittämättömien ilma-aluksien käyttäjissä ja vaikkapa palolentotoiminnassa. Useimmat näistä antavat ainakin tässä vaiheessa piupaut Ilmailuliitolle. Ne eivät ainakaan juuri nyt tarvitse Liittoa mihinkään. Sitä paitsi ne voivat yrityksenä liittyä SIL:n jäseneksi muutenkin. Näin ilmeisesti on tapahtunutkin ja sitähän on pidettävä hyvänä asiana. Vaikutusvalta on tietenkin melko vähäinen, niillä on liiton kokouksissa yksi ääni per yritys. Mutta yhteistyö ja tiedonkulku on aina paikallaan.

Edellä mainituista osa on ns. lentotyötä, jonka Traficom on määritellyt niin, että sitä voidaan hoitaa sekä kaupallisena yritystoimintana että harrastevoimin. Tämä on tärkeää, näitä tehtäviä (hyppylennot, hinauslennot, etsintä- ja pelastuslennot sekä palolennot) on edelleen pääosin hoidettu yhdistys- ja harrastepohjalta. Aiheesta on muutama vuosi sitten laskuvarjohyppylentojen osalta väännetty peistä yrittäjän ja Traficomin kanssa. Yritys halusi hyppylentotoiminnan samalle viivalle kuin harrastusmuotoisesti hoidetun. Ei onnistunut, Traficom piti harrastemuotoisen toiminnan puolia tietäen, että harrasteilmailu ajan mittaan kärsisi, jos sen keskeiset toiminta-, palvelu- ja tukimuodot siirtyisivät vähitellen kokonaan yritystoiminnan hoidettavaksi.

Ilmailuliiton perusajatus on harraste- ja urheiluilmailu. Yleisilmailun ottaminen käsitteenä mukaan antaa pikkusormen kaupallisille toimijoille. Ensiksi ei varmasti tapahtuisi mitään, mutta kun aikaa ja vuosia kuluu ja henkilöt vaihtuvat, saatetaan ollakin kaulaa myöten hoitamassa ilmailun yritystoiminnan asioita. Nämä voisivat sitä vielä sääntöihin vedoten jopa vaatia. Tätä tukea kaupallinen ilmailutoiminta on sääntömuutoksen kautta ollut hakemassa. Ilmailuliiton resurssit ovat aina olleet ja tulevat olemaan rajalliset. Tehtäviä ja palveluita on karsittava aina olennaisen suuntaan. Ei siis mahdollisteta sitä, että SIL käyttää resurssejaan ammatillisen ilmailutoiminnan hyväksi.

Ilmailuliiton toiminnassa yksi keskeinen tehtävä on edunvalvonta. On mahdollista, että harrasteilmailun ja kaupallisen ilmailun kesken syntyy eturistiriitoja. Kumpaa puolta SIL silloin edustaisi? Tällaisesta tilanteesta lienee jo esimerkkejäkin, mutta joka tapauksessa sellaisia tilanteita ennemmin tai myöhemmin tulisi. Repisikö tällainen arvovalinta Ilmailuliittoa ikäviin ristiriitoihin. Varmasti niitä olisi odotettavissa.

SIL voi edustaa ihan hyvin MYÖS kaupallista ilmailua silloin, kun edut ovat harrasteilmailun kanssa yhteiset. Sitä eivät nykyiset säännöt mitenkään estä. Ilmailun yritystoiminta voi tahollaan toimia yrittäjäjärjestöissä tai ilmailun edunvalvonnan osalta perustaa jopa oman yhteenliittymän. Ilmailuliitto ei tällaista sääntömuutosta tarvitse.

Mielestäni sääntömuutoksen sinnikäs tarjoaminen on tapahtunut ketunhäntä kainalossa. Kevätkokouksessa maaliskuussa asiaa käsiteltäessä tehtiin myös rakentava esitys siten, että sääntömuutos palautettaisiin uuteen valmisteluun ja otettaisiin käsittelyyn syyskokouksessa marraskuussa -21. Silloin olisi sääntömuutosehdotusta muotoiltu niin, että yleisilmailu -sana olisi hyväksytty mutta tarkennettu niin, ettei se SIL:n toiminnassa tulisi koskemaan kaupallista ilmailua. Tästä äänestettiin, mutta esitystä ei hyväksytty. Tämä kuvasi hyvin sääntömuutoshankkeen valmistelua ja tarkoitusta.

Toivon todella, että tällainen sääntömuutos ei nouse enää kolmatta kertaa esiin. Silloin olisi vain todettava SIL:n hallituksen työskentelyn menneen lekkeripeliksi ja sen uskottavuus, joka on ollut koetuksella jo nyt, romahtaisi. Olen henkeen ja vereen ”liiton mies”, jäsen vuodesta 1969 ja ollut monessa mukana. Eiköhän jatketa tätä SIL-elämää ja mennään eteenpäin.

Jukka Salokannel