Liikenteen turvallisuusvirasto ja lentokoulutus (3.3.2015)

Paljon on puhuttu yhteisöllisyyden, kuppilatiiman ja taitojen ylläpitämisen puolesta mm. jatkuvalla koulutuksella. Ultrakevytlennon lupakirjamääräykseenkin on saatu varsin paikallaan oleva kertauskoululento moottorilennon tapaan ja ultrakevytlennon koulutusohjelmaa päivitettiin.

Liikenteen turvallisuusvirasto ja Suomen Ilmailuliitto pääsivät esittämään vastuuministerille harrasteilmailun turvallisuuden parantamiseksi tekemiään toimia ja osoittamaan päättäväisyytensä turvallisuuden kehittämisessä.
 
Ilmailuliiton kevytilmailusta vastaava toimikunta kirjoitti uuden koulutusohjelman, jossa oppitunteja oli siirrelty oppiaineesta toiseen ja näin ”tehostettu” ongelmalliseksi koettujen oppiaineiden opetusta. Tosiasia on, että koulutusohjelman runko kantaa päivitettynäkin valitettavaa historian painolastia. Sillisalaattia nippelitietoineen. Todellisuudessa ultralla lentäminen on ihan sitä samaa lentotoimintaa yhteisessä ilmatilassa kuin muukin moottorilentotoiminta. Samaten ultrakevyen lentokoneen ohjaamiseen vaadittavaan taitoon tarvitaan sama osaaminen kuin siihen muuhunkin moottorilentoon. Sen on lähihistoria jo osoittanut karmealla tavalla.

Uudistajat olisivat voineet halutessaan kokonaan hylätä tämän yleisesti ohueksi tunnustetun teoriakoulutusohjelman.  Miksi ei lähdetty kansainvälisestikin käytössä olevaan suuntaan ja vaikka vain kopioida EASA:n LALP(A) koulutusohjelmaa ultrakevytlentäjien koulutusohjelmaksi? Kyseisestä ohjelmasta olisi voinut vaikka poistaa rajattuja osuuksia, jos ne koetaan tarpeettomiksi ultrailmailijalle. Koulutusohjelman jaottelu olisi kuitenkin ollut samanlainen muun ilmailun koulutuksen (maailmanlaajuisesti) kanssa. Samaan syssyyn olisi saatu käyttöön soveltuvaa opetusmateriaalia tuolta raskaamman ilmailun puolelta kotimaasta ja ulkomailta. Toki saavutetun edun puolustaminen (pieni teoriatuntien määrä) osoittaa Ilmailuliiton edunvalvonnan toimivuutta jäljellä oleville jäsenille.

Koulutuksen laadusta huolta pitävä viranomainen suuressa viisaudessaan hyväksyi esitetyn koulutusohjelman, vaikka yksittäisten viranomaisten suusta on kuultu melko murskaavia kommentteja ultrailmailun koulutuksen tasosta.  Samalla TraFi päätti rohkaista harrasteilmailijoita panostamaan koulutukseen korottamalla kautta linjan kaikkia maksujaan enimmillään vain noin 1000 %. Koulutusorganisaatioiden maksut harrasteilmailussa nousivat eniten, aikaisemmat 150–300€ vuosimaksut ovat uudessa maksuasetuksessa (jos sitä joku edes osaa lukea) luokkaa 1600€ ja siitä ylöspäin. Kohtuuttomia vuosimaksuja Suomessa, pitkien etäisyyksien maassa, jossa pieniä paikallisia lentokouluttajia on perinteisesti ollut paljon.  Olisihan se tarkoituksenmukaista päästä harrastamaan oman asuinpaikan lähistöllä. Usein näissä pienissä kouluissa - pääosin ilmailukerhoissa - ei viime vuosina ole koulutettu kuin 1-3 oppilasta vuodessa. Muutama lennonopettaja on näin saanut silti pidettyä praktiikkansa jotakuinkin riittävällä tasolla. Samalla on ollut tarjota kerhon muille jäsenille kertauslentoja kouluttavien lennonopettajien kanssa. Uuden maksuasetuksen hinnoilla nämä pienet koulut lopettavat toimintansa takuuvarmasti. Toki Liikenteen turvallisuusvirasto on tähänkin varautunut, toiminnan lopettamisilmoituksen käsittely maksaa 150€ työtunti.
 
Pienten koulujen alasajo ei ehkä tunnu kovin pahalta pääkaupunkiseudulla. Noilla muilla paikkakunnilla taatusti tuntuu. Kerho lopettaa kouluttamisen ja opettajat eivät enää saa pidettyä sitä vähääkään praktiikkaa yllä ja kohta ei siis ole tarjolla edes niitä kertauskoululentojen lentäjiä. Opettajan lupakirja vanhenee lupakirjasta riippuen kolmessa vuodessa tai sitten viimeaikaisen kokemuksen vaatimusten mukaan käyttöoikeus loppuu, ellei opeta tarpeeksi. Parissa vuodessa saadaan hukattua se kouluttajareservi sekä organisaatioina että yksilöinä, joilla sitä yhteisöllisyyden luomaa lentoturvallisuuden kehittämistyötä olisi pitänyt tehdä. Ongelma on vakava sen takia että näissä nyt giljotiinin alla olevissa pienissä lentokoulutusorganisaatioissa olisi ollut myös kovasti kehitettävää. Trafin toiminta tähtää melko läpinäkyvästi mieluummin harrasteilmailun koulutuksen lopettamiseen kuin harrasteilmailun turvallisuuden kehittämiseen. Samoissa seminaareissa ovat olleet Finavian veijarien kanssa. Monopolin ei tarvitse välittää asiakkaista.

Lentäjien saaminen yhteisön jäseniksi ja yhteisön tarjoaman osaamisen levittämiseen uskominen ja yhteisöjen samanaikainen täydellinen mestaaminen eivät ole johdonmukaisia lentoturvallisuuden kehittämiseen tähtääviä toimenpiteitä, joita toimialan virastolta olettaisi näkevän. Liikenteen turvallisuusvirastoa on haukuttu joissain kirjoituksissa tehottomaksi ja kalliiksi. Kun vertailee muiden Euroopan maiden ilmailun viranomaistoimintojen hinnoittelua, on suorastaan pakko olla samaa mieltä. Hintataso on ihan omaa luokkaansa Suomessa.
 
Ihan oma lukunsa on Liikenteen turvallisuusviraston toiminta harrasteilmailua kovasti puhuttaneessa ATO-jupakassa. Lentokouluttajia kehotettiin oikein erillisellä kirjeellä: ”TraFi edellyttää pienten koulutusorganisaatioiden esittämään … kyseistä koulutusta koskevat vaatimukset täyttävät koulutusohjelmat Trafin tarkastettavaksi viimeistään 8.4.2014, varmistuakseen että koulutusohjelmien päivitystyö on aloitettu” ja siis toimittamaan viranomaiselle hyväksyttäväksi EASA-vaatimukset täyttäviä koulutusohjelmia toiminnan jatkon varmistamiseksi. Moni pieni koulutusorganisaatio sitten hätäpäissään tilasi näitä ohjelmia rahaa vastaan. En tiedä onko viranomaista lähestytty vahingonkorvausvaateilla asiassa, perusteet kyllä voisivat olla? Ilmeisesti Suomen TraFi oli ainoa ilmailun viranomaistoimija Euroopassa, jolle ATO-vaatimuksen täytäntöönpanon lykkäys oli täysi yllätys?

Veikkaan että ohjelmansa ja käsikirjansa jo hyväksyttäneet organisaatiot odottelevat mielenkiinnolla tarkastajien työaikakirjanpitoa hyväksyntäprosessin ajankäytöstä. Monessa muussa maassa ATO-hyväksynnälle oli asetettu kiinteä (korkeahko) lähtöhinta. Suomessa ei hinta-arvioita annettu. Pienelle lentokoululle varmaan kinkkinen tilanne tehdä investointipäätöstä jos sille ei ole olemassa talousarvioperustetta.

TraFi ja Ilmailuliitto, miten oikeasti edistetään harrasteilmailun toimintaedellytysten säilymistä Suomessa?

Mitä te olette asialle tehneet? Mitä lentoturvallisuutta parantavia toimia olette tehneet? Millä toimilla olette edistäneet ”ahvenlammen” lentotoiminnan siirtymistä harrasteilmailuyhteisön osaksi?

Kirjoittanut nimimerkki XX

Ja nimimerkki XX ei sitten ole oikealta nimeltään Jukka Salokannel. Olen antanut kirjoittajalle tilaa nettisivuiltani, jotta hän saa tärkeää asiaa julkisuuteen. Olen pääosin samaa mieltä kirjoittajan kanssa itse asiasta.
                    
Jukka Salokannel